Lajia tavataan Oulun korkeudelle asti pohjoisessa. Se elää avoimilla pensasmailla, puutarhoissa, niityillä ja kuivilla kedoilla. Lentoaika on heinä- elokuu. Alueen havainto on tehty 25.7. Pää, keskiruumis ja tavallisesti myös etusiivet ovat valkoiset; siivillä on 3 – 4 riviä mustia melko suuria pisteitä. Monesti etusiivet ovat osittain harmaat, varsinkin kärkiosassa ja etureunassa on harmaa varjostus. Valkoisia yksilöitä on vaikea erottaa omenankehrääjäkoista. Siipiväli on 17 – 22 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Oulun seudulle asti. Se elää niittyjen ja metsien reunamilla, puutarhoissa ja puistoissa. Lento alkaa elokuussa ja jatkuu talvehtimisen jälkeen kesäkuuhun asti. Alueen havainnot on tehty ajalla 24.4. – (20.5. – 25.5.). Etusiivet ovat harmaanvalkoiset ja niissä on harmaanvihreä, himmeä kuviointi sekä iso musta kolmiotäplä takareunassa. Ulkoreunassa on nokkamainen uloke ja ripset siinä mustat. Siipiväli on 17 – 21 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Laji on levinnyt Keski-Lappiin asti Suomessa. Lajin elinpiiriä ovat kangasmetsät, hakkuaukeat, rämeet ja muut suot. Aikuinen on liikkeellä kesä-heinäkuussa; koiraat etsivät parittelukumppania päivisin, naaraat munivat öisin. Alueen havainnot on tehty 22.5. – 5.7. Sukupuolet ovat erikokoiset ja -väriset. Pohjaväri suuremmalla naaraalla on hyvin vaalean kellanruskea, pienemmällä koiraalla taas tummanruskea, kuviona kummallakin on valkoinen, tummareunainen keskipilkku ja keltainen poikkijuova etusiivissä.

Laji on levinnyt koko Suomeen, mutta on pohjoisessa harvalukuinen. Sitä esiintyy monenlaisissa ympäristöissä ja sillä voi olla lämpiminä kesinä kaksi sukupolvea, toukokuusta syyskuuhun. Alueen havainnot ovat ajalta 21.6. – 26.7. Lajin pää on kellanruskea ja etusiivet ovat tummanruskeat sekä keltaisten suomujen kirjavoimat. Keskellä siipeä on pieni, läpinäkyvä täplä, etureunan kärkiosassa on 2 – 4 vaaleaa hakasta ja takanurkassa on muutama vaalea suomu. Siipiväli on 10 – 19 mm (Bengtsson & ym, 2008).