syreenitikkukoi
Laji on Suomessa levinnyt Rovaniemelle asti, mutta on pohjoisessa harvinainen. Se elää puistoissa ja puutarhoissa, joissa on syreenejä, sekä saarnilehdoissa. Se lentää kahtena polvena, ensin touko- kesäkuussa ja toinen polvi elokuussa. Alueen havainnot ovat ajalta 28.5. – 13.6. ja 15.8. Perhosen päässä on tummanharmaita ja vaaleanruskeita suomuja. Etusiivissä on epäsäännöllisiä, vaaleita poikkijuovia, niiden välit ovat tummanruskeita tai mustahkoja. Siiven keskiosassa on usein leveä, valkoinen reunatäplä.
syreenikiitäjä
Levinneisyys kattaa Etelä-Suomen Vaasan korkeudelle, joitakin harhailijoita on löydetty pohjoisempaakin. Lajin elinpiiri rajoittuu kulttuuriympäristöön. Paras lentoaika on kesä- heinäkuu. Alueen havainnot ovat ajalta 10.6. – 7.8. Lajin etusiivet ovat hyvin tummat, niiden etureuna on varsinkin tyvestä vaalea, keskipiste on viivamainen, musta, siipisuonet keskellä siipeä myös mustat, aaltoviiru vaalea, sen sisäreuna musta. Takasiivissä on kolme mustaa poikkijuovaa, muuten ne ovat vaaleat. Perhosen takaruumis on poikkiraitainen, punainen ja musta raita vuottelevat.
synkkäraanumittari
Lapissa harvinainen laji, muuten melko yleinen koko Suomessa. Elinpiiri kattaa tien pientareet, aurinkoiset niityt, puistot ja puutarhat. Paras lento on kesä- heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 5.7. – 24.6. Mustavalkoinen perhonen, valkoiset poikkijuovat pilkkurivien kahtia jakamat, keskisareke ja ulkosareke yhtä tummat. Takaruumiin selkäpuolella parilliset musta täplät, siipiripset tasaisen mustavalkoiset. Siipiväli on 29 – 25 mm (Silvonen & ym, 2014).
suviruskoyökkönen
Lajia tavataan koko maassa. Se elää monenlaisissa ympäristöissä. Etusiivet tummanruskeat, tyvisarekkeen takaosa, keskisarekkeen takapuolisko ja ulkosarekkeen W-kuvion etu- ja takapuoli mustat. Poikkiviirut kaksinkertaiset, vaaleat. Yökköstäplät mustareunaiset, munuaistäplän keskellä on musta puolikuu. Lyhyen, tumman keilatäplän ja ulomman poikkiviirun välissä on musta yhdysviiru. Aaltoviiru valkeahko, siinä selvä W-kuvio. Siipiväli 34 - 42 mm (Silvonen & ym 2014).
suruyökkönen
Laji on hiljalleen levittäytynyt pohjoiseen ja on nyt tavattu Kuusamosta asti. Se lentelee mielellään lehtomaisissa metsissä. Leveäsiipinen, etusiiven tyviosa tummanharmaanruskea, keskisareke leveä, mustanruskea, ulosarekkeen sisäosa vaaleanruskea, vaalenee kohti ulompaa poikkijuovaa, ulkosarekkeen ulko-osa tummanruskea. Poikkiviirut kaksinkertaiset, vaaleatäytteiset. yökköstäplistä näkyy vain rengastäplä, joka on vaaleatäytteinen, tummakeskinen ja epäselvä. Siipiväli 44 - 53 mm (Silvonen & ym 2014).