Suruvaippa on kookas perhonen, siipiväli vaihtelee 50 – 75 mm (Silvonen & ym, 2014). Yleisväri on tummanruskea, mutta siivissä on leveä keltainen reunus, josta se on helppo tuntea. Laji on yleinen Etelä-Lappiin asti, mutta tavattu myös pohjoisempaa. Se lentelee mielellään metsän ja hakkuualueiden reunoissa ja käy myös syömässä esimerkiksi koivun mahlaa keväisin sekä käyneitä marjoja syksyisin. Lentoaika on pitkä, elokuusta seuraavan vuoden kesäkuulle. Alueella lajia on havaittu keväällä 10.6. asti ja syksyllä 18.8. alkaen.

Lajia tavataan koko Suomessa, Lapissa se on paikoittainen. Se lentelee hakkuuaukeilla, teiden varsilla ja muilla paikoilla, missä horsmia kasvaa. Paras lento on kesä- heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 17.6. – 16.7. Perhonen on musta, valkovöinen, etusiipien tyviosa on harmahtava ja valkoinen vyö on kapeampi kuin takasiivissä. Siipiväli on 24 – 29 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on levinnyt Tornioon asti. Se lentelee kosteilla paikoilla, järvien rannoilla, saaristossa ja soilla. Etusiivet ovat tumman ruosteenruskeat tai punertavat, Poikkiviirut kaksin- tai kolminkertaiset. Munuaistäplä punertava tai valkoinen, kapea. Siipiväli 31 - 35 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajista on havaintoja koko maasta, laji on kuitenkin harvalukuinen. Laji elää mielellään mäntymetsissä tai rämeillä. Koiras lentää kesä- heinäkuussa, alueen havainto on ajalta 10. – 13.7. Sen tuntosarvissa on 19 – 26 jaoketta. Etusiivet ovat kellanharmaat tai harmaat. Siipiväli on 16 – 18 mm (Bengtsson & ym, 2008). Naaraan nilkoissa on 4 -5 jaoketta, se on vaalean kellanruskea hiukan punertava, pää on vaalean kellanruskea, niskakilpi samoin ja siinä on tummempi etureuna, perävillat ovat vaalean harmaat.

Laji on levinneisyydeltään pohjoinen ja puuttuu nykyään eteläisimmästä Suomesta, myöskään pohjoisimmalla tunturialueella sitä ei tavata. Suonokiperhosen ominta elinpiiriä ovat rämeet ja kesäkuussa on paras lento. Etelässä laji lentää vain parittomina vuosina. Alueen havainnot on tehty 4.6. – 15.6. Etusiipien silmätäpliä reunustavat oranssit renkaat, siipiväli on 42 – 51 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on tavattu Enontekiöltä asti pohjoisessa. Vaeltajana sen voi tavata monilta erilaisilta paikoilta. Etusiivet ovat mustanruskeat, niiden takareuna on vaalean okra. Poikkiviirut ovat kasinkertaiset, tummat ja häipyvät. Yökköstäplät ovat vaaleanharmaat, mustareunaiset. Aaltoviiru epäsäännöllinen, sen sisäpuolella rivi mustia nuolitäpliä. Etureunassa ulkosarekkeessa joitaun vaaleita pilkkuja. Siipiväli 38 - 44 mm (Silvonen & ym 2014).