Etelärannikolla se esiintyy tilapäisviipyjänä, mutta vaeltajana tavattu Lohtajalta asti. Se lenteleen kosteapohjaisilla puolivarjoisilla tai avomailla. Muistuttaa lajia pulchrina, mutta on pienempi ja kapeampisiipinen. Etusiivet tummemmat, purppurabharmaat, mustahkokehnäiset. Poikkiviirut hopeaiset, varsinkin sisempi. Gamma-merkki yhtenäinen ja suurempi. Aaltoviirun W-kuvios terävämpi. Takasiipien keskipilkku vain alta himmeä pilkku. Siipiväli 34 - 38 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajin on yleinen Kuusamon korkeudelle asti, myös Lapista on havaintoja. Se lentelee lehto- ja sekametsissä, puutarhoissa ja puistoissa. Lento alkaa elokuulla ja jatkuu lokakuun puolelle. Alueen havainnot on tehty 31.7. – 15.9. Suurin ritariyökkönen, siipiväli on 86 – 96 mm (Silvonen & ym, 2014). Etusiivet ovat vaalean ruskeanharmaat tai tumman yksiväriset, kehnäiset, ulompi poikkijuova selvä samoin valkoinen keskitäplä. Takasiivet ovat mustat ja niissä on sininen poikkijuova.

Laji on levinnyt Tornioon ast, Lapistakin on pari havaintoa. Se lentelee mielellään lämpimillä avomailla. Etusiivet ovat sinertävän harmaat. Munuaistäplän ympäristössä on kirkkaan valkoiset pisteet, aaltoviiru on ruskehtava. Takasiivet ovat valkoiset. Siipiväli 25 - 31 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on levinnyt Keski-Pohjanmaalle asti. Se lentelee monenlaisissa ympäristöissä. Etusiivet ovat siniharmaat, poikkiviirut kapeat ja mustat. Yökköstäplät erottuvat, munuaistäplä pohjaa tummempi. Aaltoviiru epäselvä, mutta sisäänpäin tummavarjoinen, sen etureunassa musta täplä. Siipiväli 29 - 37 mm (Silvonen & ym 2014).

 Laji on levinnyt Suomessa Keski-Lappiin asti pohjoisessa. Se on mieltynyt kuivahkoihin koivumetsiin, niittyjen reunoille tai tien pientareisiin; aikuisen tapaa usein pietaryrtin kukilta. Lentoaika on elo- syyskuu. Alueen havainnot on tehty 29.7. – 10.8. Etusiivet ovat usein siniharmaat, myös ruskeaa väriä voi esiintyä; poikkijuovat ovat vaaleat ja päättyvät etureunassa valkoisiin täpliin, ulomman poikkijuovan ulkopuolella on vielä kaksi valkoista etureunatäplää. Siipiripset ovat tummat. Siipiväli on 14 – 16 mm (Pakkanen, 2000).

Lajin on levinnt Oulun seudulle asti pohjoisessa.Se lentelee seka- ja kangasmetsien laiteilla ja puutarhoissa selä rämeillä. Etusiivet ovat harmaat, ruskehtavansävyiset, keskisareke on tummempi. Poikkiviirut ovat ruskeat, epäselvät. Yökköstäplät suuret, valkeahkoreunaiset. Aaltoviiru ob okranvalkoinen, suora, sisäpuolelta ruskeareunainen. Siipiväli 32 . 37 mm (Silvonen & ym 2014).

Sinappiperhonen on vaeltaja, jonka alkukesän yksilöt voivat muodostaa Suomessa nk. kesäpolven. Se muistuttaa auroraperhosen naarasta, mutta musta etusiiven kärki on täplikäs, samoin takasiiven alapinnan reunatäplät ovat säännölliset. Siipiväli on 34 – 49 mm (Silvonen & ym, 2014). Perhonen hakeutuu mielellään peltoaukeille, niityille ja muille avoimille paikoille.