Eteläinen laji, jota on tavattu myös Vaasasta ja Kuopiosta. Se lentelee hiekka- ja joutomailla sekä meren rannalla. Koiraan tuntosarvet lyhytripsiset. Etusiivet leveät, ulkoreuna pyöristynyt, väri himmeän harmaankeltainen, etusiipien keskipilkku pieni. Keskisareke yleensä hiukan tummempi, poikkiviirut häipyvät, niitä on keskisarekkeessa useita, etureunasta mustaharmaita ja selvemoiä, aaltoviiru on selvä, hampainen. Takasiivet vaaleanharmaat, ruskeakehnäiset.. Siipiväli 18 - 23 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajia tavataan Tornioon asti pohjoisessa. Se lentelee maatalousympäristössä, pientareilla ja joutomailla. Paras lento on heinä- elokuussa. Alueen havainnot on tehty 19.7. – 22.8. Etusiipien ulkoreuna kaareva mutta teräväkärkinen, pohjaväri on kellertävä; keskisareke on hyvin leveä ulkoreunassa suuri ulkonema; etusiiven kärjessä on musta vinojuova. Takaruumiin tyvellä on valkoinen ja tumma poikkijuova. Siipiväli on 23 – 32 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on yleinen, mutta vähälukuinen, pohkoisinna tavattu Rovaniemeltä. Tyypillisemmin sen tapaa saraiselta suoniityltä. Etusiivet ruskeat, etureuna kellertävä, siihen sulautuneet rengastäplä ja munuaistäplä, joka näkyy hakasmaisena ulokkeena. Ulompi poikkiviiru suora, valkoinen. Takasiivet harmaanruskeat, ulkoreunassa tumma juova. Siipiväli 22 . 25 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji esiintyy koko Suomessa. Elinpiiri käsittää rämeet ja avointen soiden reuna-alueet. Lento alkaa jo toukokuussa ja jatkuu heinäkuulle; alueen havainnot ovat ajalta 25.5. – 11.6. Pää, keskiruumis ja etusiivet ovat mustanruskeat, etusiipien kärkiosa on hiukan vaaleampi, oranssiruskea. Etureunassa on viisi hopeista reunatäplää, takareunassa on kolme hopeista juovaa, joista ensimmäinen on huomattavan iso ja ulottuu etureunatäpliin asti. Kärkiosassa on musta täplä ja kolme pientä hopeatäplää, siipiripset ovat valkoiset.

Laji esiintyy lähes koko maassa, harvinainen kuitenkin Pohjois-Lapissa. Saraikkoniittyperhosen elinympäristöä ovat rämeet ja muut suot sekä rantaniityt. Se on lennossa kesä-heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 30.6. – 12.7. Lajin tunnistaa etusiiven alapinnan valkoisesta juovasta. Siipiväli on 25 – 36 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji esiintyy Suomessa Lappia myöten, tunturialueella kuitenkin harvinainen. Etusiivet ovat kellan- tai punertavanruskeat. Kirjailuna vaihtelevan kokoisia vaaleita täpliä ja juovia, usein kuitenkin suora poikkijuova takanurkasta kohti siiven kärkeä ja toinen juova tyveltä kohti takanurkkaa. Minimissään siivellä on vain pieni valkoinen täplä keskipisteen paikalla. Siipiväli koiraalla 30 – 41 mm ja naaraalla 35 – 54 mm (Bengtsson & ym, 2008). Saniaisperhonen elää mieluusti lehti- ja sekametsien avoimilla paikoilla, mutta myös rämeillä ja metsän reunamilla.

Lajia on tavattu pohjoisimpana Vaasan seudulta. Se lentelee lehtometsissä, puistoissa ja puutarhoissa. Paras lentoaika on heinä- elokuu. Alueen havainnot on tehty 8.7. – 17.8. Etusiivet ovat tumman sammaleenvihreät, keskisareke vain hiukan muuta siipeä tummempi; ulompi poikkijuova vain hiukan vaaleampi, kapean tummanharmaan juovan jakama; sisempi poikkijuova kääntyy etureunassa sisäänpäin. Takasiivet ovat tummat, ruskeanharmaat. Siipiväli on 22 – 26 mm (Silvonen & ym, 2014).