rytiyökkönen
Laji esiintyy koko rannikolla Ouluun asti, sisämaassa harvinaisempi. Se lentelee järviruokoa kasvavilla alueilla, Etusiipien etureuna kaartuu tasaisesti, takanurkka hyvin kaareva, siiven kärki terävä. Pohjaväri on ruskehtavanharmaa, poikkiviirut näkyvät pieninä mustina pilkkuina suonten kohdalla. Yökköstäplät heikot, rengastäplä keskiosastaan mustareunainen ja valkorenkainen, munuaistäplä tyvipuoleltaan mustareunainen ja valkotäpläinen. Ulkoreunassa rivi mustia pilkkuja.
ruususiipi
Lajin levinneisyys on itäpainotteinen, vaikka lajia on tavattu Kainuussa asti. Sen elinpiiriin kuuluvat lehtometsät ja muut rehevät ympäristöt. Paras lentoaika on heinä- elokuu; alueen havainnot ovat ajalta 27.7. – 22.8. Etusiivet ovat päältäpäin keltaiset ja niissä on leveä oranssi etu- ja ulkoreuna; ulompi poikkijuova on hento, mutta mutkainen, aaltoviirun paikalla ovat mustat täplät, sisempi poikkiviiru on heikko tai puuttuu. Takasiivet ovat keltaiset, punertavareunaiset. Siipiväli on 21 – 28 mm (Silvonen & ym, 2014).
ruusuruohokiitäjä (NT)
Lajin levinneisyys Suomessa on kaakkoinen, Päijänteen länsipuolelta on vain harvoja havaintoja. Lajin elinympäristöä ovat niityt ja kedot, joilla ravintokasveja esiintyy. Paras lento on touko- kesäkuussa. Alueen havainnot on tehty 5.6. – 11.7. Siivet ovat laajalti suomuttomat, vain kapea, tumma ulkoreuna on suomuinen. Etusiipien keskisarka on ilman pitkittäissuonta, keskiruumis on kellervä ja takaruumiin sivuilta lähes puuttuvat valkoiset karvat. Siipiväli on 35 – 45 mm (Silvonen & ym, 2014).
ruttojuuriyökkönen
Lajia tavataan pääasiassa etelärennikolla ja Hämeessä, mutta on havaittu myös Seinäjoella.Se lenteleen ruttojuurta kasvavissa puistoissa. Etusiivet tumman harmaanruskeat, violetin vivahteiset. Poikkiviirut ruskeat, ulompi hiukan kaareva tai mutkainen. Rengas- ja munuaistäplät suuret, harmahtavat, aaltoviiru keskeltä hampaallinen. Takasiivet tasaisen tummat, keskipilkku näkyy alapuolella. Siipiväli 41 - 51 mm (Silvonen & ym 2014).