Etelärennikon laji, joka hyvin harvoin tavataan sisämaasta, pohjoisinna Porista. Se lentelee erilaisilla avomailla. Etusiivet vaalean samean roosat, keskiserekkeen takaosa ja ulkosareke ovat ruskeavarjoiset, keskiserekkeen takaosassa ruosteenkeltainen laikku. Poikkiviirut kaksinkertaiset, melko suorat. Munuaistäplässä vain ulkoreunassa vähän mustaa varjostutsa. Etusiipien ripset yksiväriset. Hopeatäplät yhtyneet tai erilliset. Siipiväli36 - 43 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji esiintyy yjeisenä etärannikolla, mutta on tavattu harvakseltaan myös sisämaassa Pihtiputaalle asti. Se lentelee pääasiassa avomailla ja metsäaukeilla. Etusiivet ovat valkeahkot, poikkiviirut vaaleastäytteiset. Rengastäplä näkyy kahtena pienenä, mustana pilkkuna, munuaistäplä on suuri, siniharmaa, epäsäännöllisten mustien pilkkujen reunustäma, sen ympärillä etureunassa musta komiomainen laikku, tyvisarekkeen etureunassa samantapainen pienempi laikku. Aaltoviiru leveä vaalea. Siipiväli 22 - 23 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on Suomessa harvinainen, mutta esiintyy Kainuuseen asti pohjoisessa. Sen elinpiiriä ovat vanhat metsät, joissa on paljon lahopuuta. Lentoaika on kesä- heinäkuussa; alueen havainnot on tehty 16.6. – 16.7. Laji on pieni, siipiväli 8 – 13 mm (Bengtsson & ym, 2008) ja mustanruskea, päälaella on kellertäviä suomuja ja pään sivussa tummanruskeita. Etusiipien etureunan keskellä ja lähellä kärkeä sekä pitkin takareunaa on valkoisia täpliä; siipiripset ovat valkoiset.