Lajin levinneisyys on itäpainotteinen, vaikka lajia on tavattu Kainuussa asti. Sen elinpiiriin kuuluvat lehtometsät ja muut rehevät ympäristöt. Paras lentoaika on heinä- elokuu; alueen havainnot ovat ajalta 27.7. – 22.8. Etusiivet ovat päältäpäin keltaiset ja niissä on leveä oranssi etu- ja ulkoreuna; ulompi poikkijuova on hento, mutta mutkainen, aaltoviirun paikalla ovat mustat täplät, sisempi poikkiviiru on heikko tai puuttuu. Takasiivet ovat keltaiset, punertavareunaiset. Siipiväli on 21 – 28 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukan pää on ruskea ruumiin iho ruskeanharmaa. Selän sukaset ovat haaroittuneet ja sijoittuneet jaokkeiden keskelle pensselimäisesti, kyljen sukaset ovat yksinkertaisemmat. Se elää etupäässä puiden viherlevillä ja jäkälillä, kuten huopanahkajäkälä (Peltigera canina), kasvatuksissa myös mustikalla (Vaccinium myrtillus) ja kuivillä lehdillä. Talvehtii pienenä.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin Kuohijoella 27.7.2014, Arto Tyrni.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Miltochrista_Miniata
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/arctiinae/mil-miniata.htm