Etelärannikolla se esiintyy tilapäisviipyjänä, mutta vaeltajana tavattu Lohtajalta asti. Se lenteleen kosteapohjaisilla puolivarjoisilla tai avomailla. Muistuttaa lajia pulchrina, mutta on pienempi ja kapeampisiipinen. Etusiivet tummemmat, purppurabharmaat, mustahkokehnäiset. Poikkiviirut hopeaiset, varsinkin sisempi. Gamma-merkki yhtenäinen ja suurempi. Aaltoviirun W-kuvios terävämpi. Takasiipien keskipilkku vain alta himmeä pilkku. Siipiväli 34 - 38 mm (Silvonen & ym 2014).
Toukka on vaihteleva, pää voi olla vihreä, vihreä laajoin mustin kuvioin, tai musta vihrein kuvioin. Musta leveä poskijuova selvä. Ruumis on vihreä tai tummanvihreä, käsnät ovat vihreät tai mustat, sivujuova on leveä, valkoinen tai kellanvalkoinen ja koskettaa huokosia. SD1 sukapisteet mustat ainakin jaokkeissa A1 - A4, Sivuselkäjuova on keskiruumiissa leveämpi kuin selkäjuovan reunat, selk'juova jakautunut, näkyy myös kilvissä.. Se on moniruokainen, tavattu ainakin porkkanalta (Daucus carota), salaatilta (Lactuca sativa), piharatamolta (Plantago major), voikukalta (Taraxacum), valkoapilalta (Trifolium repens) ja nokkoselta (Urtica dioica). Talvehtii keskenkasvuisena.
Havainto: Ensihavainto Rautajärvell' 15.8.1985 (Keijo Mattila). Myös Arto Tyrni on ilmoittanut lajin.
Lisätiedot: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Autographa_Mandarina
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/plusiinae/aut-mandarina.htm