Levinneisyys Suomessa ulottuu Rovaniemelle asti. Laji elää etupäässä rämeillä tai muilla varpuja kasvavilla soilla. Koiras on lennossa kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin, alueen havainnot on tehty toukkapussien perusteella. Koiras on harmaan ruskea, ruumis on ruskea- ja pitkäkarvainen, tuntosarvissa on 35 – 39 jaoketta. Siipiväli on 24 – 28 mm (Bengtsson & ym, 2008). Naaras on matomainen, kellervä, pää ja selkäkilvet ovat ruskeat.

Laji on Suomessa levinnyt Tornioon asti pohjoisessa. Se lentelee niityillä, metsän reunamilla ja muilla avoimilla paikoilla. Lentoaika on toukokuulta heinäkuulle, toinen polvi monesti elo- syyskuulla. Alueen havainnot on tehty 29.5. – 25.7. ja toinen polvi 27.7. – (22.8. – 24.8.). Molempien sukupuolten siivet ovat valkoiset, koiraalla on enemmän mustia täpliä, naaras voi olla lähes täplätön. Tuntosarvet ovat päältä mustat ja etusiivet ovat leveät; takasiipien alapinnalla on lähes aina musta keskipilkku.

Laji on yleinen ja lentoaikanaan runsas, esiintyy Oulun korkeudelle saakka. Tesmaperhonen lentää kesä-heinäkuussa monenlaisilla niityillä, teiden varsilla ja metsän reunamilla. Alueen havainnot on tehty 26.6. – 7.8. Lajin tuntee siipien alapuolen silmätäplistä ja yläpuolen mustanharmaasta väristä, Siipiväli on 30 – 42 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajia tavataan Keski-Pohjanmaalle asti, myös Lapista on pari havaintoa. Se lentelee monenlaisissa ympäristöissä. Etusiivet ovat mustahkot, ulomman poikkijuivan takaosan ulkopuolella ja takareunassa harmaankellertävä alue. Yökköstäplät mustareunaiset, pohjanväriset, keilatäplä myös mustareunainen. Aaltoviiru valkoinen, näkyvissä vain takareunassa. Ripset valkotäpläiset. Siipiväli 34 - 41 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji esiintyy Oulin korkeudelle asti pohjoisessa. Sitä tavataan erityisesti lehtimetsissä tai avomailla, joissa tervaleppää kasvaa. Aikuiset ovat lennossa parhaiten kesäkuussa, joskus heinäkuun alkupuolella. Alueen havainnot on tehty 11.6 – 16.6. Perhosen pää on harmaankeltainen, siipikannat ja keskiruumis ovat ruskeat ilman metallista kiiltoa. Etusiivet ovat oranssinruskeat, niissä on kaksi valkoista, mustareunaista poikkijuovaa ja pari reunatäpliä, jotka voivat myös muodostaa poikkijuovan. Siiven kärjessä voi olla mustia suomuja.

Perhonen on Etelä-Suomen laji, tavattu pohjoisimpana liperistä. Se lentelee kuivilla kedoilla ja mäillä, kallioilla ja teiden varsilla. Lentoaika on kesä- heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 10.6. – 22.6. Etusiivet ovat vaalean harmahtavat, ulompi poikkijuova vain etuosastaan selvä ja kaksinkertainen, takaosa sulautuva. Takasiivet ovat vaaleanharmaat. Siipiväli on 16 – 21 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on todettu Rovaniemeltä asti pohjoisessa. Se lentelee avoimissa lehti- ja sekametsissä, lehdoissa, teiden pientareilla ja puutarhoissa. Lento alkaa heinäkuussa ja jatkuu syyskuulle asti. Alueen havainnot on tehty 9.8. – 5.9. Etusiivet leveät ja teräväkärkiset, koiraalla vaaleanharmaat, naaraalla valkeahkot. Sisempi ja ulompi poikkijuova mustareunaiset, suorat, ulospäin ruskeavarjoiset. Kärkijuomu selvä; siipiripsien tyvijuova musta, katkeillut. Siipiväli on 22 – 28 mm (Silvonen & ym, 2014).

Suomesta on havaintoja Kainuuseen asti pohjoisessa. Laji lentää metsän reunoilla, hakamailla ja muilla avoimilla paikoilla. Se on lennossa toukokuun lopulta heinäkuulle, alueen havainto on tehty 20.6. Laji muistuttaa koivutöyhtökoita, mutta etusiipien kärkiosassa oleva musta täplä on viivanmainen, pää on valkoinen ja siinä on keskellä ruskeita suomuja. Yleisilme on vaaleampi. Siipiväli on 6,5 – 8,5 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Keski-Pohjanmaalle pohjoisessa. Se elää lehtimetsissä, hakamailla ja puutarhoissa, joissa omenapuita tai pihlajia kasvaa. Lentoaika on kesä- heinäkuu; alueen havainnot on tehty (25.6. – 28.6.) – 31.7. Pää, keskiruumis ja etusiivet ovat sinertävän hohtoiset, etureunan kärjiosassa on kaksi kellertävää, mustareunaista reunatäplää, ulkoreunassa on neljä mustaa viirua siipiripsissä ja takareunassa on musta kehä. Siipiväli on 4,5 – 7 mm (Bengtsson & ym, 2011).