Etelä-Suomen laji, havaintoja on pohjoisimpana Kainuusta. Laji asuu lintujen pesissä, mutta myös sisätiloissa, talleissa ja navetoissa. Lentoaika ulkosalla on kesä- heinäkuu, sisätiloissa riippuu lämpötiloista. Alueen havainnot on tehty 19.7. – 26.7. Turkiskoin pää on kellanruskea, etusiivet ovat tumman- tai harmaankellanruskeat, keskitäplä on tumma, usein on myös tumma täplä lähellä takanurkkaa. Läpikuultava täplä etusiipien alapuolella lähellä tyveä on neljä kertaa leveyttään pitempi. Siipiväli on 9 – 15 mm (Bengtsson & ym, 2008).

Laji on runsastunut viime aikoina, tavattu Rovaniemeltä asti pohjoisessa. Se lentelee kosteapohjaisissa lehti- ja sekametsissä, niiden laitamilla tai puutarhoissa. Lentoaika on heinä- elokuu. Alueen havainnot ovat ajalta 16.7. – 20.8. Siivet ovat luunvalkoiset, keskipilkut selvät, mustat, samoin sipiripsien tyvipisteet. Poikkijuovat osittain hennot, keskivarjo samoin, ulomman poikkijuovan ja aaltoviirun välissä mustakehnäinen varjostuma, myös aaltoviirun ulkopuoli voi olla tumma. Siipiväli 16 – 21 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on yleinen Rovaniemen korkeudelle asti. Se elää monenlaisissa biotoopeissa, vanhoissa metsissä, sisätiloissa ja ulkorakennuksissa, esimerkiksi navetoissa. Lentoaika alkaa kesäkuussa ja päättyy elokuussa; alueen havainnot ovat ajalta27.6. – 2.7. Tupakoin etusiivet ovat tumman kellanharmaat ja niissä on tummanruskeita juovia etenkin kärkiosassa, siiven keskellä on himmeä, tumma täplä; pää on ruosteen- tai harmaanruskea; siipiripset ovat täplikkäät. Siipiväli on 12 – 19 mm (Bengtsson & ym, 2008).

Laji on eteläinen ja itäinen, mutta on tavattu muös Oulujokivarresta. Se lentelee tuomea kasvavissa lehtometsissä. Etusiivet vaalenhatmaat, kellertävänsävyiset, yökköstäplien väli, sekä tyvijuomun, keskisarekkeen yakaosan vaakajuovan ja takanurkan juovan ympäristöt tummanruskeakehnäiset. Poikkiviirut kaksinkertaiset, ulompi vaaleatäytteinen. Rengastäplä mustareunainen, munuaistäplä keltatäytteinen. Ulkoreunassa rivi pieniä mustia täpliä. Siipiväli 28 - 33 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on levinnyt Etelä-Lappiin asti. Se lentelee avoimilla paikoilla, missä kasvaa tuomia. Siivet ovat pyöristyneet, himmeän harmaat. Ulommassa poikkiviirussa 2 heikkoa mutkaa ja niiden välissä vain heikosti sisenevä. Ulomman poikkiviirun sisäpuolella useita mustia nuolitäpliä. Takaruumiin 3 ensimmäistä niveltä päältä ruosteenpinaiset tai sinipunanruskeat. Siipiväli 17 - 21 mm (Silvonen & ym 2014).