Laji on Suomessa laajalle levinnyt, mutta puuttuu pohjoisimmasta Lapista.  Se elää monilla biotoopeilla, missä vain koivua tai leppää kasvaa. Perhonen ehtii kesän mittaan tehdä kaksi polvea, lentoaika on toukokuusta heinäkuuhun ja heinäkuusta syyskuuhun. Alueen havainnot on tehty 16.6. – 27.6. ja (3. – 5.8.) – 16.8. Kevätpolvi on yleensä hyvin vaalea, syyspolvi on monesti ruskeampi.

Lajia tavataan koko Suomessa, Lapissa hyvin paikoittain. Sen elinpiiriä ovat kuivat kedot ja niityt, hakkuuaukeat ja lämpimät rinteet. Lentoaika on kesä- heinäkuu; alueen havainnot on tehty 18.6. – 5.7. Etusiipien kirjailu on mustavalkoinen, harvemmin kellervä; siiven tyvestä ulkoreunaa kohti on valkoinen, leveä juova, etureunassa on kolme mustaa täplää ja siiven ulkoreuna on musta. Takasiivet ovat koirailla valkoiset tai keltaiset ja naaraalla punaiset, molemmilla mustatäpläiset. Siipiväli on 29 – 37 mm (Silvonen & ym, 2014).

Täpläpapurikkoa tavataan Etelä-Suomessa Vaasan korkeudelle asti. Erona muihin papurikkoihin etusiipien yläpinnalla on joukko keltaisia täpliä. Siipiväli on 30 – 45 mm (Silvonen & ym, 2014). Laji lentelee kuusimetsien aukioilla ja istuu mielellään puiden rungoilla ja oksilla. Lento alkaa jo toukokuulla ja voi jatkua heinäkuun alkuun, joskus on havaittu myös toisen sukupolven yksilöitä syksyllä. Alueella havaittu 5.6. – 24.6.

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Rovaniemelle asti. Se lentelee monenlaisilla paikoilla, yleensä avoimissa biotoopeissa, kuten niityillä, rannoilla ja soiden laiteilla. Lento alkaa heinäkuussa ja jatkuu syyskuun alkuun asti. Alueen havainnot on tehty (25.7. – 26.7.) – (22.8. – 23.8.). Koiras on ruskehtavan harmaa tai tummanharmaa, naaras paljon vaaleampi, valkeahko. Etusiipien sisempi poikkijuova on kaarimainen; aaltojuovan ja ulomman poikkijuovan välissä on mustanharmaa varjo. Siipiripsien tyvijuova musta, katkeillut. Siipiväli on 20 – 26 mm (Silvonen & ym, 2014).