Lajia on havaittu harvakseltaan ympäri Suomen. Se elää rämeillä tai avoimilla soilla, joissa vaivaiskoivua kasvaa. Perhonen on lennossa etelässä kahtena polven, ensin toukokuun lopulta heinäkuun alkuun ja toinen polvi elokuulla. Alueen havainto on tehty 1.8. Perhosen pää on tumman harmaanruskea, siipikannat ovat oranssiruskeat, takaosa valkoinen. Keskiruumis on oranssinruskea ja siinä on valkoinen keskijuova. Etusiivet ovat oranssinruskeat, sisempi poikkijuova on taipunut ulospäin, ulompi poikkijuova voi olla keskeltä poikki, ovat valkoiset mustareunaiset.

Se on levinnyt koko maahan. Laji lentelee etupäässä rämeillä ja havumetsissä. Etusiivet harmaat, keskisareke on tummempi, poikkiviirut ovat mustat, aaltoviiru on valkoinen, sen sisäpuolella on mustia nuolitäpliä, joista pari keskemmällä muita suurempia. Yökköstäplistä rengastäplä on pieni ja huomaamaton, munuaistäplä suuri ja valkoinen, mustareunainen. Takasiivet ovat vaaleat, niiden keskipilkku iso ja musta. Siipiväli 40 - 47 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on nykyään hyvin paikoittainen, pohjoisimmat esiintymät ovat Vaasan ja Kokkolan seuduilla. Se elelee kosteilla, saraikkoisilla paikoilla, kuten rämeitten reunoilla. Lentoaika on heinä- elokuu. Alueen ainoa havainto on tehty 21.7. Siivet ovat päältä keltaiset, etusiipien etureuna on suora ja alapuoli laajalti harmaa. Pää ja kaulus ovat keltaiset, mutta keski- ja takaruumiit ovat tummat. Siipiväli on 24 – 30 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on yleinen ja paikoittain runsas Tornion korkeudelle asti. Sen elinpiiri kattaa monenlaiset biotoopit, missä kasvaa vadelmaa. Perhonen on yöaktiivinen ja lentää kesä-heinäkuussa, harvemmin tavattava toinen polvi elo-syyskuussa. Alueen havainnot on tehty 2.6. – 19.7. Vadelmavillaselän etusiivet ovat tummat, niissä on kirjailuna valkoisia täpliä; siiven tyvellä iso rengasmainen täplä, sen keskus on tumma, siiven etureunassa lähellä kärkeä on kaksi pyöreätä punertavaa täplää, siiven takanurkassa on iso keskeltä tumma täplä ja takareunassa pieni puolipyöreä.