Laji on tavattu Oulusta asti pohjoisessa. Se lentelee kosteilla niityillä ja muilla avomailla. Etusiipien pohjaväri on harmaabruskea, suonet ovat valkoiset. Poikkiviirut ovat kaksinkertaiset; tummat. Keilatäplä suuri, mustareunainen, sen keskellä valkoinen juova. Yökköstäplät punarusjeakeskeiset, mustareunaiset, munuaistäplä muodostaa alaosassaan kulman sisäänpäin. Aaltoviiru valkoinen; sahahampainen, sen sisäpuolella mustia nuolitäpliä. Siipiväli 31 - 44 mm (Silvonen & ym 2014).

Pohjoisimmat havainnot ovat Kuusamosta. Vadelmaa kasvavat metsän laidat, tien varret ja puutarhat ovat tyypillisiä esiintymispaikkoja. Laji lentää kesä- heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 6.6. – 30.6. ja myöhäinen havainto 22.8. Siipien pohjaväri on valkoinen, tyvisareke on musta, sinisen sävyinen, suuri laikku ulomman poikkijuovan etuosassa on myös musta. Siipien ulkoreuna harmaa, sinertävän sävyinen. Siipiväli on 27 – 30 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajia tavataan koko Suomessa, Lapissa harvinaisempi. Se elää vadelmia kasvavissa sekametsissä ja niittyjen tai teiden reunoilla. Paras lento on kesäkuussa. Alueen havainnot on tehty feromonipyydyksellä 31.5. – 28.6. Etusiivet ovat kapeat, kellanharmaat tai ruskehtavat, siiven keskellä ja takaosassa on mustat tai tummanharmaat pitkittäisjuovat, myös etureuna on tummempi. Siipiväli on 10 – 12 mm.

Lajin levinneisyys Suomessa on etelä painotteinen, sitä on tavattu Kuusamoon asti etelässä ja muutama havainto on myös Kilpisjärveltä. Laji lentää kesä-heinäkuussa siellä, missä vadelmia tai sen sukulaisia kasvaa, alueen ainoa havainto on tehty 13.6. Vattuaamunkoilla on keltainen pää ja lyhyet tuntosarvet, vajaasti puolen siiven mittaiset. Etusiivet ovat tummanruskeat ja niissä on kellanvalkoinen täpläkuvio. Siiven etureunassa on 3 – 5 pientä, vaaleata reunatäplää ja takareunassa kaksi suurempaa. Lisäksi siivellä on lukuisia pieniä, vaaleita täpliä suonten välissä.

Laji on levinnyt koko Suomeen, mutta on hyvin harvalukuinen ja paikoittainen. Se elää lehtimetsissä, hakamailla ja muilla avoimilla paikoilla. Lento alkaa kesäkuussa ja jatkuu elokuuhn asti. Alueen havainto on tehty 2.7. Perhosen pää on harmaankeltainen, tuntosarvet ovat miltei etusiiven mittaiset ja lähellä kärkeä valkoiset. Etusiivet ovat kuparinruskeat, ilman kuviointia, kiiltävät; takasiivet ovat tummanruskeat. Siipiväli on 12 – 14 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Lajia tavataan koko Suomessa, etelässä harvinaisempi. Se lentelee avoimissa koivu- ja sekametsissä, tunturinummilla ja rämeillä. Paras lento on kesäkuussa. Alueen havainnot on tehty 28.6. – 15.7. Mustavalkoinen perhonen, poikkijuovat ovat valkoiset, tummapisteiset. Etusiiven nuolikuvio on poikki ja useimmiten se puuttuu takasiivistä. Keskisarekkeen keskeltä puuttuu ulkonema. Siipiväli on 22 – 27 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on yleinen Ouluun asti, lapistakin on muutama havainto. Se lentelee mielellään avoimilla paikoilla. Etusiivet vaalean kellanruskeasta tumman punaruskeaan, poikkiviirut yksinkertaiset, ruskeat, sisempi tekee kulman keskisarekkeessa, ulompi taipuu sisäänpäin etureunassa. Rengas- ja munuaistäplät ovat pohjan väriset, aaötoviiru vaalea, epäselvä. Takasiivet vaalean kellanharmaat, keskipilkku ainakin alapuolella näkyvissä. Siipiväli 28 - 43 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajia tavataan Utsjokea myöten, mutta Lapissa se on hyvin paikallinen. Se lentelee tuoreissa metsissä ja niiden laitamilla, rannoilla, rämeillä ja tien pientareilla. Paras lento on heinä- elokuussa. Alueen havainnot ovat ajalta 19.7. – 22.8. Etusiivet ovat poikkiriipusteiset, poikkijuovien kohdalla on etureunatäplät ja kärjessä on vino juomu; keskisarekkeessa on lähellä etureunaa valkoinen laikku. Takasiivet ovat tumman harmaanruskeat. Vaihteleva laji. Siipiväli on 25 – 30 mm (Silvonen & ym, 2014).