Laji on levinnyt Kainuuseen ja Ouluun ast pohjoisessa. Se lentelee monenlaisilla oaikoilla. Etusiivet mustanruskeat, leveät, poikkiviirut yksinkertaiset, mustat, niiden kohdalla etureunassa  sekä myös keskisarekkeen kohdalla neljä terävää kellanvalkoista täplää, Keskivarjo selvä, musta. Rengastäplä tumma, epäselvä, munuaistäplä valkoreunainen. Aaltoviiru vaalea, usein epäselvä. Siipiväli 29 - 38 mm (Silvonen Ym 2014).

Lajia tavataan aivan eteläisimmässä Suomess Pälkäneelle asti. Se lentelee rohtoimikkää kasvavissa puoliavoimissa lehdoissa. Etusiivet poikkipäiset, sisempi poikkiviiru tekee kulman ja ulompi lähenee aaltoviirus siiven etureunaa kohden. Munuaistäplän tienoilla on vain kalvakan punaruskeaa väriä. Siipiväli 27 - 31 mm (Silvonen & ym 2014).

Laajalti levinnyt Etelä-Suomessa, pohjoisin havainto on Oulun seudulta. Se lentelee avoimissa lehti- ja sekametsissä, pensaikkoisilla niityillä ja puutarhoissa. Paras lento on heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 11.7. – (6.8. – 7.8.). Siivet vaalean kellertävät, keskipilkut mustat, samoin siipiripsien tyvipisteet, poikkijuovat ja keskivarjo heikot. Etusiipien takanurkassa on täpliksi jakautunut varjostuma ulomman poikkijuovan ja aaltoviirun välissä. Siipiväli on 17 – 20 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on todettu Rovaniemeltä asti pohjoisessa. Se lentelee avoimilla paikoilla. Vaihteleva ja usein myös melanistisen tumma. Muistuttaa lajia strigilis, mutta ulomman poikkiviirun takaosassa ei ole samanlaista sisäänpäin suuntautuvaa kaarretta, eikä ulompi poikkiviiru ola samanlaisasti hampainen kuin strigiliksellä. Etusiipien ulkosareke yleensä kellanharmaa. Rengas- ja munuaistäplät pohjaa vaaleammat, ruskehtavat. Siipiväli 23 - 26 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajin levinneisyys kattaa koko Suomen, Lapissa harvinaisempi. Tyypillistä esiintymisaluetta ovat haapametsiköiden reuna-alueet, pajukot ja muut puoliavoimet ympäristöt. Se on lennossa pääasiassa kesä- heinäkuussa; alueen havainnot on tehty 15.6. – 2.7. Perhonen on täysin valkoinen, vain tuntosarvet ja jalat ovat mustat. Siipiväli on 32 – 54 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajin levinneisyys jää Pori-Ilomantsi-linjan eteläpuolelle. Se lentelee lämpimillä niityillä, rinteillä ja metsä reunoilla. Paras lento on kesä- heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 8.7. – 20.7. Etusiipien pohjaväri on valkoinen, tyvisareke musta sävyltään viininpunainen. Ulomman poikkijuovan kohdalla etureunassa musta laikku, jonka ulkopuolella ruosteenruskeaa. Takaruumis valkoinen. Siipiväli on 22 – 27 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji esiintyy Suomessa Oulun korkeudelle asti pohjoisessa. Se elää kosteilla niityillä ja rannoilla. Kesäkuukausina on kaksi polvea, syyspolvi talvehtii aikuisena ja lentää toukokuussa. Alueen havainnoista päivämäärä on tiedossa vain 18.7. Perhosen pää on tumman ruskea, samoin etusiivet. Siivissä on neljä keltaista täplää ja niissä tumma reunus, siiven kärjessä on myös kaksi pientä ja himmeää vaaleat täplää. Siipiväli on 8,5 – 10,5 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Laji esiintyy koko Suomessa monenlaisilla biotoopeilla, varsinkin kuivemmilla metsämailla. Lentoaika on kesäkuusta elokuuhun, alueen havainnot ovat ajalta 16.7. – 21.7. Lajin pää on kellertävä; etusiivet ovat mustat; keskellä etusiipien etureunaa on suuri kolmiomainen, valkoinen täplä, joka ulottuu läpinäkyvään keskitäplään, myös siipien takakulmassa on suuri valkoinen täplä; kärjen ympäri on vielä vaaleita, pienempiä täpliä, Siipiväli on 10 – 19 mm (Bengtsson & ym, 2008).