Laajalti levinnyt Etelä-Suomessa, pohjoisin havainto on Oulun seudulta. Se lentelee avoimissa lehti- ja sekametsissä, pensaikkoisilla niityillä ja puutarhoissa. Paras lento on heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 11.7. – (6.8. – 7.8.). Siivet vaalean kellertävät, keskipilkut mustat, samoin siipiripsien tyvipisteet, poikkijuovat ja keskivarjo heikot. Etusiipien takanurkassa on täpliksi jakautunut varjostuma ulomman poikkijuovan ja aaltoviirun välissä. Siipiväli on 17 – 20 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on kellan- tai tummanruskea, joskus vihertävänharmaa, juovakirjailu on katkeillutta ja heikkoa. Selän jaokkeissa 2. – 5. on taaksepäin aukeava tummanruskea nuolikuvio, D1-käsnät ovat hyvin vaaleat ja erottuvat helposti. Jaokkeiden 1. – 5. sivuilla takaosassa ja jaokkeiden välissä on tummanruskea, suuri täplä. Täplät myös katkaisevat sivuselässä kulkevan vaalean juovan. Toukka elää lakastuneilla lehdillä, mm. voikukan (Taraxacum), ratamon (Plantago major) lehtiä ja muuta kariketta. Se talvehtii keskenkasvuisena.
Havainnot: Ensihavainto tehtiin Puutikkalassa 1949, T. Wessman. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Matti Ahola ja T. Wessman.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Idaea_Dimidiata
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/sterrhinae/ida-dimidiata.htm