Laji on levinnyt Suomeen Keski-Lappia myöten. Valoisat lehtimetsät, lehdot, pensaikot ja puistot ovat tyypillisiä biotooppeja. Se aloittaa lennon kesäkuulla ja lopettaa elokuulla. Alueen havainnot on tehty 8.6. – (20.7. – 22.7) ja toinen polvi (21.8. – 23.8.). Tummanharmaa, etusiipien keskisarekkeen ulkonema yksihampainen ja reuna sen takana tasaisesti kaartuva; ulompi poikkijuova leveä, valkoinen, jakoviiru heikko. Ulkosarekkeen etu- ja keskiosassa vaalentumat. Siipiväli on 23 – 27 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajia tavataan koko Suomessa. . Se lentää touko-kesäkuussa katajaa kasvavilla paikoilla.Koiraan tuntosarvet ovat lyhytripsiset. Siivet ovat harmaat, etusiivet ovat leveät, suippokärkiset, ulkoreuna vino, ulompi poikkiviiru tekee pyöristyneen kulman siiven ulko-osassa, sisempi on taittunut suorakulmaisesti keskisarekkeeseen. Aaltoviiru on tasahampainen, ei laajentunut takaosassa. Takaruumiin toinen nivel on ruskea. Peräkilven kärki on ylöspäin kääntynyt.. Siipiväli 16 - 21 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on levinnyt Kainuuseen asti pohjoisessa. Se lentelee kuivilla kedoilla ja pihamailla. Etusiivet ovat mustanharmaat. Tyvipoikkiviiru on valkoinen, tyvisarekkeen keskellä usein keltainen täplä. Poikkiviirut kaksinkertaiset; päistään valkotäytteiset. Yökköstäplät ovat valkoiset. Keskisarekkeen takapuolisko kokonaan valkoinen. Aaltoviiru valkeahko, katkeileva; sisäpuolelta mustien täplien reunustama. Ripset valkotäpläiset. Siipiväli 25 - 31 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on viime aikoina kovasti runsastunut ja tavattu Oulussa asti. Se lentelee pensaikkoniityillä ja metsien reunamilla. Etusiivet tummanharmaat tai ruskehtavat, yökkötäplät ovat selvät, ulomman poikkiviirun takaosan ja siiven ulkoreunan väli valkoinen, keskisareke on tyveä tummempi, siipiripset täplikkäät, aaltoviiru valkoinen. Siipivöli 22 - 26 mm (Silvonen & ym 2014).

Virnasinisiiven tuntee etusiiven alapinnan suurista, mustista täplistä ja siniharmaasta väristä; takasiivissä on yksinkertainen, joskus häipyvä täplärivi, ja siiven tyvi on sininen. Siipiväli on 26 – 32 mm (Silvonen & ym, 2014). Laji esiintyy nykyään vain Etelä-Suomessa varsin paikallisena, uhanalaisuusluokka on VU. Lajille tyypillisiä elinympäristöjä ovat lämpimät niityt. Lentoaika on touko-kesäkuussa, alueelta laji on tavattu 9.6. – 22.6.

Virnaperhonen on valkoinen, paitsi etusiiven kärjessä on musta täplä, koirailla selvä, naarailla heikko tai puuttuu. Etusiiven etureuna on melko suora. Siipiväli 32 – 43 mm. Lento on hidasta lepattelua. Perhonen on yleinen touko- kesäkuussa Lappiin asti, joskus esiintyy myös toinen sukupolvi heinäkuun lopulta elokuulle. Alueen havainnot on tehty 28.5. – 20.6. Laji lentelee monenlaisilla niityillä, tienpientareilla ja muilla avomailla, missä vain hernekasveja kasvaa.