Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Rovaniemelle asti. Se lentelee monenlaisilla paikoilla, yleensä avoimissa biotoopeissa, kuten niityillä, rannoilla ja soiden laiteilla. Lento alkaa heinäkuussa ja jatkuu syyskuun alkuun asti. Alueen havainnot on tehty (25.7. – 26.7.) – (22.8. – 23.8.). Koiras on ruskehtavan harmaa tai tummanharmaa, naaras paljon vaaleampi, valkeahko. Etusiipien sisempi poikkijuova on kaarimainen; aaltojuovan ja ulomman poikkijuovan välissä on mustanharmaa varjo. Siipiripsien tyvijuova musta, katkeillut. Siipiväli on 20 – 26 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on tummanvihreä tai vihreä. Selkäjuova jakautunut, keskus tummanvihreä, tasaleveä, yhtenäinen, reunat vaaleanvihreät, monesti hyvin himmeät ja näkymättömät; sivuselkäjuova jakautunut, keskus pohjan värinen, reunat vaaleanvihreät tai himmeän valkoiset. Sivujuova valkoinen, kapea, päättyy peräkilven sivuille, sen yläreunassa mullankeltaiset huokoset. Vatsassa valkoinen keskijuova; pää myös vihreä. Toukka on moniruokainen lähinnä ruohokasveilla, kuten mustikalla (Vaccinium myrtillus), niittynätkelmällä (Lathyrus pratensis), kurjenpolvella (Geranium sylvaticum), ojakellukalla (Geum rivale), mesiangervolla (Filipendula ulmaria), koiranputkella (Anthriscus sylvestris), nurmitädykkeellä (Veronica chamaedrys) ja kevätesikolla (Primula veris), joskus myös tammella (Quercus robur) ja Saarnella (Fraxinus excelsior). Muna talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin Matinojalla 1.8.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas ja Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Mesotype_Didymata