kirjolahoyökkönen

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Lajin levinneisyys ulottuu Enontekiölle asti. Sitä tavataan eniten avomailla. Etusiipien pohjaväri useimmiten vaalean harmaankeltainen, mutta voi olla myös tumman punaruskea, varjot etenkin keskisarekkeen etureunassa ja ulkosarekkeessa tumman punertavanruskeaita, tyvisarekkeessa saman värinen pithittäisjuova. Poikkijuovat epäselvät, ulompi muodostuu mustista täpöilstä. Rengas- ja munuaistäplät lellertävät, mustareunaiset, aaltoviiru näkyy vain ulko-osan tummassa reunassa. Takasiivet harmaat. Siipiväli 35 - 43 mm (Silvonen & ym 2014).

kirjokenttämittari

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Lajin levinneisyys kattaa koko Suomen. Lehtimetsien laji, tavataan myös puistoissa ja pensaikkoisilla niityillä. Lento alkaa toukokuu lopulta ja päättyy heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 25.5. – 5.7. myös 29.7. Etusiipien kuviointi vaihteleva, yleensä pohjaväri on ruskehtava ja keskisareke melko kapea, viininpunertava, ruosteenruskehtava tai harmahtava. Takasiivet kirjavat, monijuovaiset, ulkoreuna muuta siipeä tummempi. Siipiväli on 19 – 23 mm (Silvonen & ym, 2014).

kirjokehrääjä

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Laji esiintyy Suomessa Keski-Lappiin asti pohjoisessa. Se on metsälaji, avoimet sekametsät ja hakamaat, mutta myös kulttuuriseudut ovat lajin elinpiiriä. Perhonen lentää aikaisin keväällä huhtikuusta kesäkuuhun; alueen havainnot on tehty 19.4. – 14.5. Etusiivet ovat tummanruskeat ja niissä on runsas valkoinen kirjailu.

kirjojuuriyökkönen (NT)

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Nykyään lajia tavataan monin paikoin etelä- ja länsirannikolla, mutta laji on taantunut. Se viihtyy lehto- ja sekametsien liepeillä. Etusiivet ovat siniharmaat, poikkiviirut ovat kaksinkertaiset, vaaleatäytteiset, sisempi tekee mutkan keskisarekkeeseen, tyvijuomu ja keskesarekkeen takaosa ovat mustat. Ripsien tyvellä mustat juomut. Siipiväli 28 - 35 mm (Silvonen & ym 2014).

kiiltotöyhtökoi

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Laji on levinnyt Keski-Lappiin asti pohjoisessa. Se elää kuivilla kedoilla ja tien pientareilla, siellä missä päivänkakkara kasvaa. Paras lentoaika on kesä- heinäkuu, mutta voi tehdä myös toisen polven elo- syyskuussa; alueen havainto on tehty 3.7. Perhosen pää on musta ja tuntosarvien ensimmäinen jaoke on valkoinen, Etusiivet ja keskiruumis ovat tumman pronssinruskeat, kiiltävät. Siipiväli on 6 – 9 mm (Bengtsson & ym, 2011).

kiiltomittari

Lähettänyt Luopioisten perhoset

Lajin levinneisyys ulottuu Oulun korkeudelle asti, pari havaintoa on myös pohjoisempaa. Se lentelee avoimien lehti- ja sekametsien laitamilla ja pensasniityillä. Lento alkaa elokuun lopulla ja jatkuu talvehtimisen jälkeen toukokuussa. Alueen havainnot on tehty 17.8. – 2.10. Etusiivet ovat tummanruskeat, punertavan sävyiset, kiiltävät. Keskisareke on leveä, sen ulkoreunassa on kaksi hammasta; ulompi poikkijuova päättyy kohtisuoraan siiven etureunaan. Takasiiven ulkoreuna on hampainen. Siipiväli on 35 – 42 mm (Silvonen & ym, 2014).