Lajin levinneisyys ulottuu Enontekiölle asti. Sitä tavataan eniten avomailla. Etusiipien pohjaväri useimmiten vaalean harmaankeltainen, mutta voi olla myös tumman punaruskea, varjot etenkin keskisarekkeen etureunassa ja ulkosarekkeessa tumman punertavanruskeaita, tyvisarekkeessa saman värinen pithittäisjuova. Poikkijuovat epäselvät, ulompi muodostuu mustista täpöilstä. Rengas- ja munuaistäplät lellertävät, mustareunaiset, aaltoviiru näkyy vain ulko-osan tummassa reunassa. Takasiivet harmaat. Siipiväli 35 - 43 mm (Silvonen & ym 2014).
Toukan selkäjuova kapea, kellanbalkoinen, sivuselkäjuova on leveämpi, kellanvalkoinen, sivujuova leveä, sen keskellä keltaisia elementtejä. Pään verkkokuvio selvä, niskakilven sivuselkävyöhyke musta. Se on moniruokainen heinillä, on todettu mm. kastikoilta (Calamagrostis), koiranheinältä (Dactylis glomerata), lauhoilta (Deschampsia), badoilta (Festuca), siniheinältä (Molinia coerulea), rukiilta (Secale cereola) ja vehnältä' (Triticum).
Havainto: Ensihavainto Matinojassa 25.7.1957 (Leimo Kangas). Myös ArtoTyrni, Keijo Mattila, Lauri Salonen ja Matti Ahola ovat havainneet lajin.
Lisätiedot: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Apamea_Crenata
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/apameini/apa-crenata.htm