Laji on levinnyt Oulun seuduille, mutta tavattu myös Pellossa.Se lentelee nokkosta kasvavissa ympäristöissä. Tyvi- ja ulkosarekkeissa vihertävänvalkoista kehnää, aaltoviiru samanvärinen. Muistuttaa lajia A. triplasia, mutta ulompi poikkiviiru on takaosassaan lähes suora. Siipiväli 31 - 35 mm (Silvonen & ym 2014).
Laji on lounainen ja toisaalta elää myös Itä-Suomessa. Se lentelee ruusua kasvavilla kedoilla, metsien laitamilla ja puutarhoissa. Lento alkaa jo huhtikuussa ja jatkuu kesäkuulle asti. Alueen havainnot on tehty 1.5. – 2.6. Siivet harmaat, violetin sävyiset. Tyvi- ja sisempipoikkijuova mustat usein ruskeatäytteiset, siiven ulko-osassa vain musta ulomman poikkijuovan etuosan täplä ja hampaan etuosa näkyvillä, muu kirjailu on heikkoa. Siipiväli on 25 – 31 mm (Silvonen & ym, 2014).
Kirjopapurikko on rauhoitettu laji, joka nykyään on hyvin paikallinen Etelä-Hämeessä, Kaakkois-Suomessa ja etelärannikolla. Sen elinympäristöjä ovat kosteapohjaiset kuusi- ja lehtometsät, joiden aukkopaikoilla lajia voi nähdä. Paras lentoaika on kesä-heinäkuun vaihteessa. Alueen havainnot on tehty 4.7. – 20.7. Lajin tuntee suurista silmätäplistä, joita etusiipien yläpinnalla on viisi ja takasiivissä kolme. Siipiväli on 39 – 48 mm (Silvonen & ym, 2014).
Lajia tavataan koko Suomessa, lapissa se on harvalukuinen. Laji on yleinen ja sitä tavataan siellä, missä pajuja kasvaa. Lentoaika on kesä- heinäkuu. Alueen havainnot on tehty kesäkuussa. Perhosen pää on vaaleanruskea, keskiruumis on vaalean oranssinruskea ja siinä on valkoinen täplä takaosassa. Etusiivet ovat vaaleanruskeat, kärkiosassa on myös mustia suomuja ja musta täplä, yksi valkoinen, leveä poikkijuova on keskiosassa, sen ulkopuolella on sekä etu- että takaosassa kolme valkoista reunatäplää. Tyvijuova on suora, lyhyt ja paksupäinen. Takasääret ovat yksiväriset.
Laji on tavattu Kuusamosta asti pohjoiserssa. Se lentelee kohokkeja kasvavilla avomailla. Etusiivet ovat mustanharmaat, tyvisarekkeessa ja siiven takaosassa valkoisia pilkkuja. Poikkiviirut ovat kaksinkertaiset; epäselvät. Yökköstäplät ovat valkoiset, mustareunaiset, rengastäplän takana on valkoinen laikku, joka ulottuu munuaistäplän takareunaan. Aaltoviiru on valkoinen, sahahampainen,sulautuu kärjessä valkoiseen laikkuun, sen sisäpuolella takareunassa on valkoinen laikku. Siipiväli 28 - 34 mm (Silvonen & ym 2014).
Lajia on tavattu Suomessa Kuusamoa myöten, havainto on myös pohjoisempaa. Se lentelee lehtimetsissä ja niiden reunoilla, puistoissa ja puutarhoissa, myös lehdoissa ja soiden laitametsissä. Lento alkaa toukokuussa ja jatkuu heinäkuulle. Alueen havainnot on tehty 6.6. – 16.6., havaintoa 17.8. – 22.8. on arveltu toisen polven yksilöksi. Etusiivet ovat kellertävän ruskeat. Tyvi- ja keskisareke ovat mustahkot, reunat mutkaiset, valkoisten viirujen reunustamat; aaltojuova on valkoinen, aaltoinen; kärkijuomu on selvä ja siipiripset täplikkäät.
Laji on levinnyt koko Suomeen. Sitä tavataan erityisesti kosteapohjaisissa havumetsissä, rämeillä ja muilla soilla. Aikuisen voi löytää päivällä mm. sarojen kukista, missä se syö siitepölyä. Iltaisin tapahtuva parittelulento voi olla runsas. Lentoaika on kesä-heinäkuu, alueen havainnot ovat 16.6. – 29.6. Perhonen on pieni, siipiväli 8 – 11 mm (Bengtsson & ym, 2008). Pää on keltainen, siivillä on kaksi keltaista poikkijuovaa ja suuri täplä etusiipien kärkiosassa; takasiivet ovat tummat.
