Kirjopapurikko on rauhoitettu laji, joka nykyään on hyvin paikallinen Etelä-Hämeessä, Kaakkois-Suomessa ja etelärannikolla. Sen elinympäristöjä ovat kosteapohjaiset kuusi- ja lehtometsät, joiden aukkopaikoilla lajia voi nähdä. Paras lentoaika on kesä-heinäkuun vaihteessa. Alueen havainnot on tehty 4.7. – 20.7. Lajin tuntee suurista silmätäplistä, joita etusiipien yläpinnalla on viisi ja takasiivissä kolme. Siipiväli on 39 – 48 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vihreä, heikosti valkopisteinen, melko pitkäkarvainen: selkä- ja sivuselkäjuova ovat heikot ja kapeat. Kummankin keskus on pohjaväriä tummemman vihreä. Sivujuova on melko leveä, valkoinen, selvä. Ravintokasvina mainitaan mm. sarat (Carex), lehtolusteet (Brachypodium pinnatum), korpikastikat (Calamagrostis phragmitoides), lauhat (Deschampsia cespitosa) ja nurmikat (Poa). Toukka talvehtii keskenkasvuisena.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin Aitoossa 20.7.1956, Jorma Sauvonsaari. Toinen yksilö todettiin Haltialla 4.7.1957, Matti Ahola. Toistaiseksi ei ole muita havaintoja.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Lopinga_Achine
https://laji.fi/taxon/MX.60960
