Lajin levinneisyys kattaa koko Suomen, mutta on pohjoisessa harvalukuinen. Sen elinpiiriä ovat kosteat, pensaikkoiset alueet, niityt ja metsän reunat, missä pajuja kasvaa. Lentoaika on huhtikuun lopusta kesäkuulle, alueen havainnot on tehty 15.5. – 5.6. Koiraan palpit ja pään suomut ovat mustia, naaraalla kellertäviä, tuntosarvet ovat koiraalla tyvestä mustarenkaiset ja n. kaksi kertaa siiven mittaiset, naaralla vai hiukan siipeä pitemmät.

Laji on yleinen Oulun korkeudelle asti, myös Lapista on havaintoja. Sitä tavataan siellä, missä koivua kasvaa, lentoaika on touko-kesäkuu, alueen havainnot koskevat vain toukkia ja syömäjälkiä. Kevätkääpiökoi on pieni, siipiväli 5 – 6,5 mm (Bengtsson & ym, 2008), pää on vaaleankeltainen tai -ruskea, tuntosarvien tyvi valkoinen, Etusiivissä on valkoinen, kapea poikkivyö n. 3/5 siiven pituudesta, siipi on sen etupuolella harmaanruskea ja ulkopuolella hyvin tumma.

Ketosinisiipi on yleinen koko maassa pohjoisia alueita myöten, Koiraan erottaa kangassinisiivestä siipien alapinnan ruskehtava väri ja kapeat yläpinnan reunajuovat. Naaraan siipien yläpinta on tyvestä sinertävä. Etusääristä puuttuu oka. Siipiväli on 18 – 29 mm (Silvonen & ym, 2014). Perhosta tavataan monenlaisilla biotoopeilla, mutta yleensä rehevämmillä kuin kangassinisiipeä. Tyypillisiä paikkoja ovat peltojen reunat, rämeet, kankaat ja harjut. Lento alkaa jo kesäkuun alussa ja jatkuu heinäkuun loppuun. Varmistetut alueen havainnot on tehty 28.6. – 5.7.

Lajia tavataan rannikolla Tornioon asti, sisämaassa hyvin harvalukuinen. Se lentelee rantaniityillä, ratapihoilla ja muilla ketomaisilla alueilla. Lento alkaa kesäkuussa ja jatkuu elokuulle. Alueen havainnot on tehty heinäkuulla. Etusiivet ovat suipot ja teräväkärkiset, vaaleankeltaiset; poikkijuovat ovat ruskeat, ulommassa poikkijuovassa mutka keskellä, sen etuosa suora, sisempi poikkijuova on samanlainen; aaltojuovan sisäpuolella ruskeat täplät. Siipiripset ovat yksivärisen tummat; takasiivet ovat vaaleammat.