Ketosinisiipi on yleinen koko maassa pohjoisia alueita myöten, Koiraan erottaa kangassinisiivestä siipien alapinnan ruskehtava väri ja kapeat yläpinnan reunajuovat. Naaraan siipien yläpinta on tyvestä sinertävä. Etusääristä puuttuu oka. Siipiväli on 18 – 29 mm (Silvonen & ym, 2014). Perhosta tavataan monenlaisilla biotoopeilla, mutta yleensä rehevämmillä kuin kangassinisiipeä. Tyypillisiä paikkoja ovat peltojen reunat, rämeet, kankaat ja harjut. Lento alkaa jo kesäkuun alussa ja jatkuu heinäkuun loppuun. Varmistetut alueen havainnot on tehty 28.6. – 5.7.
Toukka on tummanvihreä, aikuisena melko lyhytkarvainen; selkäjuova on tummanvihreä tai mustanharmaa, sen reunat ovat terävästi kellanvalkoiset, sivujuova on valkoinen. Selässä voi olla vaaleanvihreitä tai kellanvalkoisia vinojuovia. Ravintokasviksi kelpaavat monet hernekasvit ja juolukka (Vaccinium uliginosum), variksenmarja (Empetrum nigrum) sekä kanerva (Calluna vulgaris). Muna talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin Kantolassa 5.7.1958, Matti Ahola. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Kari Järventausta, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen, Matti Ahola ja Pekka Rantanen.
Lisätiedot: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Plebejus_Idas
https://laji.fi/taxon/MX.60855