Laji esiintyy pääasiassa Etelä-Suomessa kosteilla lehtimetsäalueilla. Lentoaika on kesä-heinäkuu, alueen havaintopäivä ei ole tiedossa. Kellukkakääpiökoin pää on oranssi, kaulus tummanruskea ja tuntosarvien tyvi kellanvalkoinen. Etusiivet ovat mustat, hiukan metallinsävyiset; siivissä on kaksi poikkijuovaa, sisin on himmeämpi kellanvalkoinen, ulompi terävämpi ja kullankeltainen, Siipiväli on 5,5 – 6,5 mm (Bengtsson & ym, 2008).
Lajia tavataan Oulun korkeudelle asti. Se lentelee kedoilla, niityillä, metsän reunoilla ja pientareilla. Koiraan tuntosarvet ovat hyvon lyhytripsiset. Kooltaan ja väriltään vaihteleva, harmahtava, vain heikosti ruskean tuntuinen, aaltoviiru ei ole valkoinen eikä muodosta täplää takanurkkaan, keskipilkku pyöristynyt. Siivet ja takaruumis alta valkehkot, niissä takasiipien ulompi poikkiviiru on suorakulmaisesti taipunut. Siipivli 14 - 22 mm (Silvonen & ym 2014).
Levinneisyys rajoittuu Kainuun eteläpuolelle. Se lentelee erilaisilla avomailla. Etusiivet tuhkanharmaat, keskisarassa on pitkittäinen kellervä varjo. Tyvijuomu on ohut, pitkä ja musta. Rengastäplä muodostuu mustista pilkuista, munuaistäplän takana on musta kaarijuova. Ulkosarekkeessa on vähäinen tumma varjo, jossa heikkoja valkoisia juovia. Ulkoreunassa on katkeileva tumma juova. Takasiivet ovat koiraalla valkeat, suonet tummanruskeat, naaraalla ruskeanharmaat, tyvestä hiulan vaaleammat. Siipiväli 43 - 53 mm (Silvonen & ym 2014).
Harvinainen ja taantunut laji, jota on tavattu paikoittain koko Suomessa. Elinpiirivaatimuksista ei juuri ole tietoa, mutta monet havainnot on tehty rämeillä. Paras lentoaika on kesäkuun lopusta elokuun alkuun; alueen havainto on tehty 28.6. Kekokoi on okran keltainen tai vaalean ruosteenruskea, takasiivet ovat harmaat; päässä on tiivis tupsu kellertäviä suomuja. Siipiväli on 13 – 17 mm (Bengtsson & ym, 2008).
Lajin esiintyminen Suomessa on kaksijakoinen, 1960-luvun jälkeen se oli pitkään harvalukuinen, mutta on taas 2000-luvulla runsastunut. Keisarinviitan nykyinen levinneisyys ulottuu Etelä-Lappiin asti. Perhonen on suuri, siipiväli 55 – 66 mm. Sen tunnistaa myös takasiipien alapinnan vihreästä väristä. Lajia tapaa mm. metsäteiden varsilla, niityillä ja hakkuuaukeilla. Päälento tapahtuu heinä-elokuussa. Alueen havainnot on tehty 14.7. – 21.7.
Lajia tavataan koko Suomessa. Se lentelee rehevien seka- ja havumetsien laitamilla, pensaikkoisilla niityillä ja soiden reunamilla. Lento alkaa toukokuun lopulla ja päättyy heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 2.6. – 26.6. Perhonen on mustavalkoinen, poikkijuovat ovat valkoiset; ulompi poikkijuova ja aaltojuova ovat siiven keskiosassa yhtyneet valkoiseksi nuolitäpläksi, kuvio näkyy myös takasiivissä. Siipiripset ovat mustavalkoiset. Siipiväli on 26 – 34 mm (Silvonen & ym, 2014).
Lajia on tavattu leveänä vyöhykkeenä etelärennikolta Pohjois-Karjalaan. Se lentelee erityisesti tervaleppää kasvavilla paikoilla.Etusiivet vaaleanharmaat, ruskeanharmaakehnäiset, kuviot mustat, voimakkaat. Poikkiviirut etureunassa vahvat, sisemmän poikkiviirun ulompi osa vahvempi, ulompi musta, etureunassa kaksinkertainen. Yökköstäplät lähekkäin mustan juovan ygdistämät, rengastäplä mustareunainen, munuaistäplä sisäreunasta musta, ulkoreuna häipyvä. Takakulmassa paksu juova musta, joka risteää ulomman poikkiviirun kanssa. Ripset täplikkäät. Siipiväli 39 - 46 mm (Silvonen & ym 2014):
