Lajia tavataan Etelä-Suomessa Oulun korkeudelle astzi. Se lentelee siellä, missä ravintokasvia on, teiden varsilla ja kuivilla niityillä, kahtena sulupolvena  kesäkuun lopulta syyskuun alkuun.. Koiraan tuntosarvet ovat lyhytripsiset. Etusiipien perusväri on vaaleankeltainen, keskisarekkeen molemmin puolin on ruosteenruskea tai ruskeankeltainen poikkivyö, keskisareke on sinervän mustanharmaa, siinä musta keskiåilkku, aaltoviiru valkoinen, hienohampainen. Takaruumis kellanharmaa, toinen nivel tumma. Siipiväli 14 - 18 mm (Silvonen & ym 2014)

Kangassinisiipi on Suomessa yleinen ja runsas aina Etelä-Lappiin asti. Se lentelee tyypillisesti soilla ja kuivilla kangasmailla, mutta lajin voi tavata monilta paikoilta. Ketosinisiivestä koiraan erottaa siipien alapinnan vaaleamman sinisestä väristä ja etusiipien yläpuolen leveämmästä tummasta reunuksesta. Naaraan yläpuoli on kokonaan ruskea. Paras tuntomerkki on kangassiiven etusäären etupuolella oleva oka. Siipiväli on 19 – 27 mm (Silvonen & ym, 2014). Lento alkaa juhannuksena ja jatkuu heinäkuun loppuun. Alueen havainnot on tehty 20.6.

Kangasperhosta tavataan koko maassa ja Etelä- ja Keski-Suomessa se on myös hyvin runsas. Perhonen on kevään ensimmäisiä päiväperhosia ja lentää huhtikuulta kesäkuun lopulle asti. Alueelta se on havaittu 30.4. – 9.6. Laji on helppo tunnistaa kokonaan vihreistä siipien alapinnoista, yläpuolelta se on ruskea. Siipiväli on 20 – 26 mm (Silvonen & ym, 2014). Perhosen voi tavata kaikenlaisilta avoimilta paikoilta, soilta, kankailta ja niityiltä.