Laji on tavattu Utajärveltä asti pohjoisessa. Se lentelee mielellääm reheväpohjaisilla piha- ja viljelysmailla. Etusiivet ovat ruskeanharmaat, poikkiviirut ovat mustat. Yökköstäplät ovat suuret, mustareunaiset, munuaistäplässä on valkoinen rengas ja 2 valkoista pilkkua takakulmassa. Aaltoviiru on vaaleankeltainen, siinä on W-kuvio. Joskus koko ulkosarekkeen ulko-osa on tumma. Siipiväli 36 - 45 mm (Silvonen & ym 2014).
 

Kaaliperhonen on Suomessa vaeltaja. Se ilmestyy keväisin yleensä harvalukuisena, mutta lisääntyy täällä ja lentää joskus runsaana toisena sukupolvena syksyllä. Kaaliperhonen on valkoinen, vain etusiipien kärki ja ulkoreuna ovat mustat. Naarailla on lisäksi etusiiven yläpinnalla kaksi mustaa täplää. Siipiväli 49 – 62 mm (Silvonen & ym, 2014). Vaellusten takia perhosen voi tavata monilla paikoilla ja lähes mihin aikaan tahansa keväästä syksyyn. Alueen havainnot on tehty 2.6. – 16.7.

Lajia tavataan koko Suomessa, sillä on myös vaellustaipumus. Sen tähden kaalikoita voi tavata kaikenlaisilla biotoopeilla. Lisäksi lajilla voi olla monta sukupolvea vuodessa, joten lentoaika alkaa toukokuussa ja päättyy lokakuussa. Alueen havainnot ovat ajalta 4.6. – 8.7 ja 13.9. – 14.10. Perhosen pää ja keskiruumis ovat vaalean kellanruskeat, harmaat tai ruskeat. Etusiivet ovat normaalisti kaksiväriset: Takareuna on vaalea, kellanruskea tai harmaa, raja tumman etuosan ja vaalean takaosan välillä on aaltoinen.

Lajia tavataan Suomessa Vaasan korkeudelle asti, eniten Itä-Suomessa. Sen elinpiiri kattaa vanhat lehtimetsät, missä taulakääpää esiintyy. Se on lennossa kesä- heinäkuussa; alueen havainnot on tehty 19.7. – 23.7. Laji on suuri, siipiväli 34 – 50 mm (Bengtsson & ym, 2008), pää on vaalean kellanruskea, etusiivet ovat etuosastaan tummanruskeat pienien vaaleiden pisteiden täplittämät, siiven taka- ja ulkoreunassa on vaalea alue, jossa on mustia pisteitä, siipiripset ovat täplikkäät.