Lajin levinneisyys ulottuu Oulun seudulle. Se lentelee monenlaisilla paikoilla. Etusiivet, pää ja keskiruumis ovat vihreät, siiven tyvellä ruskea täplä, keskivarjo on myös ruskea. Aaltoviirun ulkopuoli on ruskea, ripset ovat ruskeat. Yökköstäplät vihreitä, sulautuvat pohjaväriin. Siipiväli 36 - 43 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on laajentanut levinneisyyttään viime vuosina pohjoisessa Oulun seudulle asti. Se lentelee lehtimetsien reunamilla, puistoissa ja puutarhoissa. Paras lento on kesä- heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 26.5. – 25.7. Etusiivet ovat pääosin harmaat, tummapilkkuiset; kärkiosassa on ulomman poikkijuovan ja aaltojuovan välissä kellanruskea, suuri laikku. Siipiripsien tyvellä on pisterivi. Takasiipien reunat ovat tummat. Siipiväli on 17 – 21 mm & ym, 2014).

Pohjoinen laji, joka on Etelä-Suomessa harvinaisempi. Se lentelee kukkaniityillä. Etesiivet purppurat, keskisarekkeessa tumman ruosteenvivahteista väriä, tyvi- ja ulkosarekkeissa pronssinvivahteista hohtoa. Gamma-merkki suuri metallinhohtoinen, aaltoviiru harmahtava. Keskellä ulkoreunaa musta vaakaviiru. Takasiivet harmaanruskeat, suonet tummemmat. Siipiväli  36 - 43 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta on tavattu myös Lapista. Se lentelee kosteapohjaisilla avomailla. Pää on oranssi. Etusiivet ovat kullanruskeat, tummanruskeakehnäiset. Kärjestä lähtevän täplärivin neljäs täplä ainoa hopeanvärinen ja n. 3 kertaa leveyttään pitempi, sen kohdalla ulommssa poikkiviirussa on kulma sisäänpän. Kaari- ja munuaistäpä hopeaiset, yleensä erilliset. Takasiivet ruskeanharmaat, siipiripset punertavat. Siiåiväli 34 - 40 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on yleinen ja runsas, sitä on tavattu Kuusamon korkeudelle asti pohjoisessa. Laji elää monenlaisilla paikoilla, mutta useimmiten lehtimetsissä tai niiden reunamilla. Se on lennossa touko-kesäkuussa, alueen havainnot on tehty 29.5. – 13.6. Isosurviaiskoi on vaalean keltainen, sen pää on kellervä, tuntosarvet valkoiset, alapinnalta täpläiset, keltaisissa etusiivissä voi olla vaaleita täpliä, takasiivet ovat vaaleanharmaat. Siipiväli on 17 – 21 mm (Bengtsson & ym, 2008).

Isosiilikkään levinneisyys ulottuu Keski-Lappiin asti, mutta on pohjoisessa harvinainen. Perhonen elää monenlaisissa avoimissa ja puoliavoimissa ympäristöissä. Lentoaika on heinä- elokuu; alueen havainnot ovat ajalta 15.7. – (25. – 26.8.). Laji on melko suuri, siipiväli 49 – 64 mm (Silvonen & ym, 2014). Etusiipien pohjaväri on suklaanruskea ja siinä on valkoisia kirjailuja poikkijuovien kohdalla. Takasiivet ovat yleensä punaiset ja niissä on pyöreitä sinisiä täpliä. Ruumin on punainen ja siinä mustia poikkijuovia.