Etelä-Suomen laji, joka on levinnyt Kuopioin korkeudelle pohjoisessa. Elinpiiriin kuuluvat haapametsiköt ja lehtimetsät, joissa haapaa kasvaa. Lentoaika on touko- kesäkuu. Alueen havainnot on tehty 27.5. – 17.6. Etusiivet ovat ruskeanharmaat, poikkijuovat ovat kapeat, valkoiset ja ilman hammastusta. Sisemmän poikkijuovan sisäpuolella on tyypillinen jono mustia täpliä ja himmeä tyvijuova. Ulompi poikkijuova päättyy etureunassa valkoiseen, kolmionmuotoiseen täplään, jonka ulkopuolella on musta varjostus.

Laji on levinnyt Etelä-Suomeen Kärsämäelle asti. Se lentää kosteapohjaisilla avomailla.Hieman kapeampisiipinen kuin A. bractea, etusiivet purppuranroosat, oliivinruskeariipusteiset, keskisarekkeen takaosa kullanruskea. Poikkiviirut kaksinkertaiset, sisempi ruskea, ulompi tummanruskea. Hopeamerkki pienempi kuin A. bractealla ja kapenee etuviistoon. Aaltoviiru tummanruskea. Takasiipien kaarijuova melko selvä. Siipiväli 38 - 42 mm (Silvonen & ym 2014).

Idänniittyperhonen esiintyy pääasiassa Etelä- ja Itä-Suomessa, mutta sitä tavataan paikallisena myös länsirannikolla Etelä-Pohjanmaan alueella. Perhosen tuntee takasiipien alapinnan silmätäplien koosta ja valkoisesta alueesta sekä kellanruskeasta reunajuovasta. Siipiväli on 25 – 33 mm (Silvonen & ym, 2014). Se lentelee kuivilla niityillä ja tien pientareilla kesä-heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 20.6. – 2.7.

Laji on levinnyt Meri-Lappiin asti pohjoisessa. Elinpiiri on laaja käsittäen monenlaiset lehti- ja sekametsät sekä pensaikkomaat. Paras lentoaika on kesä- heinäkuu; alueen havainnot on tehty 21.5 – 21.6. Etusiivet ovat sinertävän harmaat, siipien kärjessä ulomman poikkijuovan ulkopuolella on suuri keltainen, ympyränmuotoinen täplä, poikkijuovat ovat kapeat, mustat, mutta vaaleareunaiset. Siipiripsien tyvellä on kapea musta juova. Keskiruumiin etuosa on myös keltainen, tummarajainen. Siipiväli on 48 – 62 mm (Silvonen & ym, 2014).

Etelärannikon laji, mutta viime aikoina tavattu myös sisämaasta, pohjoisimmat Seinäjoelta. Se lentelee lämpimissä lehtometsissä. Muistuttaan lajia A. pyramidea, mutta etusiivet hailakammat, keskisareke selvästi eteenpäin levenevä, keskivarjo näkyy selvästi erillisenä, rengastäplä isompi ja sulautuvampi ja takasiivet hailakammat sekä raja etureunan harmaanruskeaan alueeseen ei niin jyrkkä. Siipiväli 42 - 52 mm (Silvonen Ym 2014).

Laji esiintyy Suomessa Kainuuseen asti pohjoisessa. Sen elinpiiriin kuuluvat lehdot ja sekametsät. Paras lentoaika on kesä- heinäkuu. Alueen havainnot on tehty 6.7. – 15.7. Lajin yleisempi muoto (albida), on täysin valkoinen. Päämuodon etusiivissä on näkyvillä mustina pisteinä sekä sisempi että ulompi poikkijuova, näiden välissä siiven takaosassa sekä sisemmän poikkijuovan ulkopuolella on kullankeltainen kuvio. Siipiväli on 35 – 41 mm (Silvonen & ym, 2014).

laji on tavattu Torniosta asti pohjoisessa. Se lentelee rehevillä avomailla. Etusiivet ovat ruskeat, joskus punertavan sävyiset. Poikkiviirut ovat kaksinkertaiset, usein epäselvät, keilatäplä pitkänomainen, musta, yökköstäplät mustareunaiset, rengastäplä pieni, pohjanvärinen, munuaistäplä harmaanruskeatäytteinen. Aaltoviiru vaalea, häipyvä. Siipiväli 34 - 41 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on tavattu pohjoisinta Lappia myöten. Se lentelee melko kosteapohjaisilla paikoilla. Etusiivet ovat kullankeltaiset, kuviot ovat violetinruskeat. Suurin kuvio alkaa kärjen takaa ja jatkuu leveänä poikkivyönä takareunaan, jossa on leveimmillään ja joka sisältää kellertävän. ulomman poikkiviirun. Sisempi poikkiviiru ja aaltoviiru muodostuvat samanlaisista täplistä  Ripset violetinruskeatäpläiset. Siipiväli 28 - 35 mm (Silvonen &ym 2014).