Lajia tavataan koko Suomessa, mutta Lapissa se on paikallinen. Se lentelee metsäaukioille, avohakkuuaukioilla, puistoissa ja puutarhoissa. Paras lento on kesä- heinäkuussa ja toinen polvi elo- syyskuussa. Alueen havainnot on tehty 8.6. – 18.7. ja 20.8. Tyvi- ja keskisarekkeet mustanharmaat, sisempi poikkijuova tekee terävän mutkan ulospäin etusiiven keskellä, joskus keskisareke on tällä kohtaa poikki; aaltojuova varjostunut ja ulkoreuna harmaa. Keski- ja takaruumis tumman harmaa. Siipiväli on 22 – 30 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on levinnyt yleisenä Oulun korkeudelle Suomessa. Se lentelee mielellään niityillä, metsän reunoilla, teiden varsilla ja myös puutarhoissa. Paras lentoaika on kesä- heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 3.6. – 30.6. ja toisen polven havainto 1.8. Se on varsin punainen laji, etenkin alapuolelta. Etusiipien yläpuoli on oliivinvihreä ja siinä on kaksi suoraa punaista juovaa kohti siiven kärkeä, sisempi on leveämpi. Takasiipien tyvi on musta ja laita leveälti punainen. Siipiväli on 55 – 70 mm (Silvonen & ym. 2014).

Laji on yleinen ja levinnyt Etelä-Lappiin asti pohjoisessa. Koiraan siipien yläpinta on hohtavan sininen, naaras on ruskea tai osittain sininen. Takasiipien alapinnalla on aina ja yläpinnallakin joskus oransseja reunatäpliä, mutta valkoiset täplät puuttuvat. Laji lentää avoimilla niityillä teiden varsilla, lentoaika on kesä-heinäkuu. Alueen havainnot on tehty 15.6. – 13.7.

Laji on levinnyt Oulun seudulle asti pohjoisessa. Se lentelee kosteapohjaisissa metsissä ja rämeillä. Etusiivet ovat vaalean vihertävänharmaat, purppuranruskeavarjoiset. Poikkiviirut kaksinkertaiset, vaaleatäytteiset. Keilatäplä mustareunainen. Yökköstäplät suuret, mustareunaiset. Aaltoviiru vaalea, muodostaa takakulmassa loivan mutkan sisäänpäin. Siipiväli 41 - 59 mm (Silvonen & ym 2014). 

Lajia tavataan koko maassa, mutta Lapissa se on hyvin paikoittainen. Koiraan siivet ovat yläpuolelta siniset, naaraan väri vaihtelee ruskeasta osittain tummansiniseen ja oranssit reunatäplät voivat olla myös näkyvissä yläpuolella. Etusiipien alapinnalla on täplät myös tyvellä, takasiivissä on oranssien reunatäplien lisäksi valkoiset laikut. Siipiväli on 23 – 35 mm (Silvonen & ym, 2014). Perhonen lentää avoimilla niityillä, teiden varsilla ja peltojen reunoilla. Paras lentoaika on kesäkuusta heinäkuun loppuun, usein kehittyy toinen sukupolvi elo-syyskuussa.

Etelärannikon laji, joka on viime aikoina levinnyt myös sisämaahan aina Kokkolaan asti. Se lentelee lehdoissa ja pensasmailla. Etusiivet ovat tummanruskeat, vaaleakehnäiset, tyvi ja poikkiviirut vaaleat harmaanruskeareunaiset. Keskisareke on jokseenkin tasaleveä, keskivarjo on tummanruksea, leveä. Rengastäplä on pieni, vaalea, terävästi tummareunainen, munuaistäplä puuttuu. Aaltoviiru vaalea, sen etupulen sisäpuolella on tummia nuolitäpliä. Takasiivet voimakkaasti tumman ruosteenruskeat. Siipiväli 47 - 52 mm (Silvonen & ym 2014).

Hitukääpiökoi on luultavasti Suomen pienin perhonen. Sitä tavataan Etelä-Suomessa Oulun korkeudelle asti, Lapistakin on ainakin yksi havainto. Laji elää siellä, missä pihlajia kasvaa, lentoaika on touko-kesäkuussa, alueen havainnot koskevat syömäjälkiä. Laji on tosi pieni, siipiväli 3,5 – 4,5 mm (Bengtsson & ym, 2008). Pää on kellanruskea, naaraalla hiukan tummempi, kaulus ja tuntosarvien tyvi ovat valkoiset, etusiivet ovat tasaisen harmaanruskeat ilman kuviointia.