Laji on levinnyt yleisenä Oulun korkeudelle Suomessa. Se lentelee mielellään niityillä, metsän reunoilla, teiden varsilla ja myös puutarhoissa. Paras lentoaika on kesä- heinäkuussa. Alueen havainnot on tehty 3.6. – 30.6. ja toisen polven havainto 1.8. Se on varsin punainen laji, etenkin alapuolelta. Etusiipien yläpuoli on oliivinvihreä ja siinä on kaksi suoraa punaista juovaa kohti siiven kärkeä, sisempi on leveämpi. Takasiipien tyvi on musta ja laita leveälti punainen. Siipiväli on 55 – 70 mm (Silvonen & ym. 2014).
Toukka on tummanruskea, harvemmin vihreä, takaruumiin 1. -2. jaokkeiden sivuselässä on kaksi paria suuria silmätäpliä mustassa laikussa. Toukka voi pullistaa nämä jaokkeet, jolloin täplä suurenevat. Täysikasvuisen toukan peräsarvi on kokoon nähden pieni. Se elää pääasiassa horsmilla (Epilobium) ja mataroilla (Galium), mutta joskus myös rantakukilla (Lythrum salicaria) ja palsameilla (Impatiens grandulifera tai Impatiens noli-tangere).
Havainnot: Ensihavainto lajista on tehty Matinojalla 20.6.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen, Matti Ahola, Pekka Rantanen ja Veikko Kauranen.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Deilephila_Elpenor