Hitukääpiökoi on luultavasti Suomen pienin perhonen. Sitä tavataan Etelä-Suomessa Oulun korkeudelle asti, Lapistakin on ainakin yksi havainto. Laji elää siellä, missä pihlajia kasvaa, lentoaika on touko-kesäkuussa, alueen havainnot koskevat syömäjälkiä. Laji on tosi pieni, siipiväli 3,5 – 4,5 mm (Bengtsson & ym, 2008). Pää on kellanruskea, naaraalla hiukan tummempi, kaulus ja tuntosarvien tyvi ovat valkoiset, etusiivet ovat tasaisen harmaanruskeat ilman kuviointia.
Toukka on vihreä. Se kovertaa pihlajien (Sorbus), joskus tuomipihlajan (Amelanchier) ja omenien (Malus) lehteä. Muna munitaan lehden alapintaan, Käytäväkoverre voi olla pitkä (aina 10 cm Bengtssonin & ym, 2008 mukaan), mutta se voi olla niin monella mutkalla, että vaikuttaa paljon lyhyemmältä. Koverteen alussa uloste on sirotellusti koko koverteen leveydeltä, mutta muodostaa myöhemmin käytävään tumman keskijuovan. Toukka tai kotelo talvehtii kotelokopassa.
Havainnot: Lajille tyypillisiä koverteita löytyi Kantolassa 8.8.1971, Matti Ahola.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Stigmella_Magdalenae
