Laji on nykyään levinnyt Kokkolaan asti rannikolla. Se lentelee järviruokoa kasvavilla rannoilla. Etusiiven etureuna huomattavan kaareva, etusiivet kellertävän harmaanpunertavat tai yksivärisen mustabruskeat. Tyvijuomu leviää laajaksi tummaksi alueeksi keskelle siipeä. Sisempi poikkiviiru näkyy heikkoina pisteinä suonien kohdalla, ulompi on kaareva rivi tummin juomuja suonien kohdalla. Vaaleiden yksilöiden munuaistäplän perukka on tumma, tummilla ylsilöillä se on kapea ja vaalea.. Siipien alapinnalla on selvät täplät. Siipiväli 25 - 31 mm (Silvonen Ym 2014).

Laji on levinnytn Oulun seudulle asti pihjiusessa. Se lentelee tuorepohjaisissa lehgoissa ja havumetsissä. Etusiivet ovat vaalean ruskehravan okrankeltaiset. Tyvisarekkeen takareunassa musta pituusjuova, etureunassa tummanruskea laikku. Poikkiviirut yksinkertaiset, mustat. Rengastäplä kapea, takaviisto, soikea, vaalearenkainen, munuaistäplä kapea, valkoinen rengas. Aaltoviiru vaalea. sisäänpäin ruosteenruskeavarjoinen. Ripset vaaleat, niisen jakoviiva tumma. Siipiväli 26 - 35 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on tavattu Muhokselta asti pohjoisessa. Se lentelee pihoilla ja metsissä. Etusiivet ovat ruskeanharmaat tai punaruskeat, ulkosarekkeen sisäosat vaaleammat. Poikkiviirut yksinkertaiset, tummat. Yökköstäplistä näkyy vain munuaistäplä, joka on valkoinen tai oranssinkeltainen, sen edessä ja takana valkoinen tai joskus keltainen pilkku. Ulkoreunassa aaltoileva ruosteenruskea juova, jonka ulkopuolella rivi kellertäviä täpliä. Siipiväli 37 - 45 mm (Silvonen & ym 2014).

Helmihopeatäplällä on nykyisin ilmeisesti pieni kanta etelärannikolla ja lounaassa. Hämeessä se on ollut vaeltaja ja esiintyminen on nykyään satunnaista. Laji tunnetaan takasiiven alapinnan suurista hopeatäplistä ja kulmikkaista takasiivistä. Laji on melko kookas, siipiväli 34 – 50 mm (Silvonen & ym, 2014). Perhosen elinympäristöön liittyy usein hietikoita tai kalliomaastoja. Jos sääsuhteet sallivat, laji voi tehdä 2 – 3 sukupolvea vuodessa. Kevätpolvi on lennossa huhti-toukokuussa ja kesäpolvet heinäkuusta eteenpäin. Alueen havainnot on tehty 3. - 7.6.

Lajilla on Suomessa itäpainotteinen levinneisyys, Ahvenanmaan lisäksi laji esiintyy Päijänteen itäpuolella Kuopioon asti pohjoisessa. Elinympäristö on avoin sekametsä, hakamaat tai myös suot. Lento alkaa jo kesäkuulla ja jatkuu elokuulle; alueen havainnot on tehty 25.6. – 17.8. Koiras on kellanruskea, naaras paljon vaaleampi, lähes keltainen; etusiiven poikki kulkee tummanruskea juova terävään kärkeen asti, toinen lyhyt juova on etureunan tyviosassa, lisäksi siiven keskellä on kaksi valkoista täplää. Siipiväli on 39 – 65 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Kainuuseen asti. Se lentelee avoimilla pensasmailla ja lehtimetsissä, aurinkoisilla metsän reunoilla ja tien virillä. Paras lentoaika on touko- kesäkuu; alueen havainnot ovat ajalta 14.6. – 2.7. Perhonen on pieni, siipiväli 6 – 7 mm (Bengtsson & ym, 2011). Sen pää, keskiruumis ja etusiivet ovat mustanruskeat, siipien kärkiosa on heikosti kuparinruskea. Etureunassa on viisi valkoista reunatäplää, takareunassa kaksi. Toinen etureunatäplä ja toinen takareunatäplä yhtyvät kulmikkaaksi poikkijuovaksi.

Laji on levinnyt Pohjois-Pohjanmaalle asti ja Lapistakin on pari havaintoa, mutta puuttuu Kuusamosta. Laji elää avoimilla paikoilla kuten niityillä, hakkuaukeilla, teiden varsilla ja soilla. Paras lentoaika on kesä-heinäkuussa; alueen havainnot on tehty 10.6. – 2.7. Koiras on pienempi ja tummanruskea, naaras on suurempi ja vaalean harmaanruskea, kummallakin sukupuolella on etusiivissä kaksi lähes suoraa valkoista poikkijuovaa. Siipiväli on 41 – 64 mm (Silvonen & ym, 2014).

Suomessa harvinainen, havaintoja pääasiassa Etelä-Suomesta. Laji esiintyy havumetsissä ja metsän reunoilla, erityisesti, jos mäntyjä kasvaa joukossa. Lentoaika on huhti- toukokuu, alueen havainto on tehty 19.5. Koiraan siipisuomut ovat leveät, niissä on vähintään 4 tai useampi hammas. Siipiväli on 11 – 15,5 mm (Bengtsson & ym, 2008). Naaraan nilkat ovat 4-jaokkeiset, sääristä puuttuvat oat ja perävillat ovat valkoiset.

Laji on viime aikoina laajentanut levinneisyyttään Vaasan korkeudelle asti. Elinpiiri kattaa havumetsien ohella myös erilaisia sekametsiä. Se on lennossa pääosin heinä- elokuussa; alueen havainnot on tehty 23.7. – 2.9. Koiras ja naaras ovat yleensä erinäköiset; naaras on yleensä valkoinen, vaikka savuttuneitakin ykslöitä on, sen etusiivissä sekä poikkijuovat, aaltoviiru että keskivarjo ovat mustat, kapeat ja hampaiset ja etureunassa leveät; takasiivet ovat harmaat. Kummankin siipiparin ripset ovat täplikkäät.