Laji on levinnyt Ouluun asti. Se lentelee monilla erilaisilla paikoilla, usein myös sisällä. Etusiivet ovat ruskeanharmaat, poikkiviirut mustat, useimmiten selvät, yökköstäplät tummareunaiset, munuaistäplän alapuolella pari valkoista pilkkua. Aaltoviiru vaalea, sen molemmin puolin tumma varjostus, etupuolella joskus oranssi vivahde. Takasiivet valkoiset. Siipiväli 28 - 34 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on havaittu pohjoisimpana Oulujoen seuduilta. Se lentelee humalaa kasvavissa lehdoissa ja kulttuuriympäristöissä. Lento alkaa elokuussa ja jatkuu talvehtimisen jälkeen kesäkuulle asti. Alueen havainnot ovat ajalta 28.7. – 23.4. Humalayökkönen on ruskea, etusiiven ulompi poikkijuova on valkoinen, kapea ja sen sisäpuolella on musta reunus, siipi on poikkijuova tyvipuolella tummempi; joskus näkyvät valkoiset munuais- ja rengastäplät, sekä heikko sisempi poikkijuova, joka menee hyvin vinosti siiven etureunaan. Siiven kärjestä aaltoviiruun asti on musta vinojuova.

Lajin levinneisyys jää Suomessa linjan Pori-Ilomantsi eteläpuolelle. Sitä tavataan paikoitellen yleisenä kosteilla niitty- ja hakamailla. Lentoaika on kesä-heinäkuu, alueen havainnot on tehty 15.6. – (20- - 22.7.). Laji on kookas, koiraan siipiväli on 42 – 57 mm ja naaraan 50 – 75 mm (Bengtsson & ym. 2008). Koiraan molemmat siipiparit ovat hopeanvalkoiset, etusiipien etureuna on punertava. Naaraan etusiivet ovat vaalean okrankeltaiset ja niissä on vaihteleva vaaleapunainen kirjailu; takasiivet ovat punertavan harmaat.  

Lajin levinneisyys ulottuu Kuusamoon asti, pohjoisempaakin on havaintoja. Se elelee avoimilla kedoilla, metsäaukioilla ja hakkuuaukeilla. Paras lentoaika on kesäkuu. Alueen havainnot ovat ajalta 31.5. – 27.6. Koiras on harmaanruskea, etusiivissä voi olla 2 – 3 mustaa täplää; naaras on valkoinen, myös takaruumis, sen siivillä voi olla 3 – 12 mustaa täplää ja takaruumiin sivuilla on musta täplärivi. Siipiväli on 26 – 37 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on levinnyt Oulun seudulla asti pohjoisessa. Sitä tavataan lähinnä hietikkomailla. Etusiivet ovat ruskeat, joskus vaalean sekaiset tai punertavan sävyiset. Keskisuoni on valkeahko. Poikkiviirut kaksinkertaiset, mustat tai tummanruskeat, joskus epäselvät, vaaleatäytteiset. . Yökköstäplät mustareunaiset, vaaleat. Aaltoviiru vaalea, sen sisäpuolella mustia tai tummia nuolitäpliä. Siipiväli 28 - 32 mm (Silvonen & ym 2014). 

Laji esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa , mutta on tavattu myös Kuusamosta. Se lentelee erityisesti koivu- ja sekametsissä.Etusiivet tuhkanharmaat, poikkiviirut epäselvät. Yökköstäplät mustareunaiset, rengastäplä usein puuttuu, munuaistäplä suuri, keilatäplä hyvin pitkä. Ulkosarekkeen ulko-osa hieman pohjaa vaaleampi, ulkoreunassa rivi mustia juomuja. Takasiivet ruskehtavanharmaat, keskipilkku vahva ja suonet tummat. Siipiväli47 - 53 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on tavattu pohjoisimpana Kolarista. Se lentelee koivumetsissä tai koivuvaltaisissa sekametsissä. Lento alkaa huhtikuussa ja jatkuu joskus kesäkuulle asti. Alueen havainnot on tehty 13.4. – 14.5. Etusiivet ovat harmaanruskeat, tummuus vaihtelee, joskus koko etusiipi voi olla tumman harmaanruskea; yleensä siiven takaosa on vaaleiden suomujen peitossa. Poikkijuovat ovat kapeat, valkoiset ja hampaiset, ulomman poikkijuovan kohdalla etureunassa on valkoinen täplä; myös takasiivissä on valkoinen poikkijuova.

Huhtasinisiiven esiintymät ovat kadonneet Hämeestä ja nykyään lajia tavataan pääasiassa Pohjois-Karjalasta Meri-Lappiin yltävällä kapealla alueella. Perhonen lentää metsäniityillä ja -aukeamilla ja myös ratavarsilla. Koiras on päältä sinertävä, siipien tummat reunukset ovat leveät. Naaras on päältä ruskea. Takasiipien harmahtavalla alapinnalla on valkoinen juova keskipisteestä reunoille päin, oranssit täplät puuttuvat. Siipiväli on 23 – 27 mm (Silvonen & ym, 2014). Laji lentää heinäkuussa, alueen havainnot on tehty 27.6. – 16.7.