Laji on tavattu Enontekiöltä asti, mutta puuttuu Itä-Lapista. Laji on yleinen ja elää siellä, missä pihlajia tai orapihlajia kasvaa. Lentoaika on kesäkuusta elokuuhun; alueen havainnot on tehty 19.6. – 16.7. Perhosen pää ja keskiruumis ovat valkoiset. Etusiivet ovat harmaanruskeat, takareuna hiukan vaaleampi. Takareunan keskellä on tumma täplä, josta lähtee tumma vinojuova siiven keskelle. Siivellä on neljä riviä mustia täpliä, jotka ovat usein valkoisen reunustamat. Siipiväli on 13 – 14,5 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Lajia tavataan lähes koko maassa, pohjoisimmat Ivalon korkeudella. Se elää siellä, missä pajuja kasvaa. Lento alkaa toukokuussa ja päättyy heinäkuun alussa. Alueen havainnot on tehty 15.6. – 17.6. Siipien pohjaväri on valkoinen, naaraalla valkoisen harmaa. Pohjoisen muodon siivet ovat mustanharmaat. Kuvioina ovat sisempi kaksinkertainen poikkijuova ja syvään hampainen hento ulompi poikkijuova. Aaltoviirun paikalla on mustia viiruja, keskipiste on viivamainen. Siipiväli on 48 – 63 mm (Silvonen & ym, 2014).

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Keski-Pohjanmaalle asti. Se elää monenlaisilla biotoopeilla, runsaimmin kuitenkin avoimilla hiekkamailla. Lentoaika on kesä- heinäkuu. Alueen havainnot ovat ajalta 19.6. – 4.7. ja toinen polvi 11.9. – 30.9. Koiraan siivet ovat vaalean keltaiset, poikkijuovat ovat usein näkyvillä mustina pisteinä. Naaraan siivet ovat vaaleammat, jopa joskus lähes valkoiset. Värimuunnoksia esiintyy. Siipiväli on 32 – 40 mm (Silvonen & ym, 2014).

Pohjoisimmat havainnot lajista on tehty Keski-Pohjanmaalla. Sen tavoittaa puutarhoista, puistoista tai kaatopaikoilta, joissa illakkoa kasvaa. Paras lento on kesä- heinäkuussa, mutta joskus voi olla myös toinen polvi elokuussa; alueelta se on havaittu 12.6. – (14.6. – 15.6.). Perhosen pää ja keskiruumis ovat luunvalkoiset, etusiipien etuosa on vaaleanruskea, takaosa himmeän valkoinen tai vaaleanruskea, raja näiden välillä on aaltoinen, siipien keskellä on lyhyt musta juova. Takareunassa on pisterivi, joka jatkuu ulkoreunassa lähes kärkeen asti.

Laji on levinnyt Suomessa kolariin asti pohjoisessa, Tampereen eteläpuoliset havainnot ovat vanhoja ja harvalukuisia. Se on Reijo Teriahon arkiston mukaan ilmoitettu Kuohijoelta. Laji muistuttaa metsäsurviaiskoita, mutta on suurempi, siipiväli koiraalla 19 – 24 mm ja naaraalla 18 – 20 mm (Bengtsson & ym, 2008) ja etusiiven kärkiosan suonet voimakkaammin mustat.

Laji on tavattu koko Suomessa, Lapissa harvinaisempi. Se lentelee avoimissa ja rehevissä sekametsissä, puistoissa ja puutarhoissa. Lentoaika on heinäkuun lopulta syyskuuhun; alueen havainnot ovat ajalta 6.8. – 24.8. Lajin etusiivet ovat sinertävän harmaat, keskisarekkeen etuosa valkoinen, poikkijuovat ovat vahvasti esillä. Takasiivet ovat oranssinpunaiset, sisempi musta poikkijuova heikosti mutkainen, ulomman reunajuovan etuosa kapea. Siipiväli on 59 – 74 mm (Silvonen & ym, 2014).