isokääpäkoi
Laji on tavattu Keski-Lapista asti, mutta runsaampi se on Etelä-Suomessa. Se esiintyy pääasiassa lehtimetsissä. Laji on lennossa kesä- heinäkuussa; alueen havainnot on tehty 13.6. – 17.7. Koiraan tuntosarvet ovat pitkäripsiset, pää on kellanvalkoinen, etusiivet ovat kellanruskeat, tummatäpläiset, selvin kuvio on tumma ja vino poikkijuova siiven keskiosassa. Siipiväli on 23 – 35 mm (Bengtsson & ym, 2008).
isokeltasiipi
Laji on nykyään levinnyt rannikolla Vaasaan asti, sisämaassa hiukan etelämmäs. Se elelee mielellään rantametsissä ja kosteissa lehdoissa. Lentoaika on pääasiassa heinä- elokuu; alueen havainto on tehty 16.8. Laji on suurikokoinen keltasiiveksi, siipiväli 37 – 49 mm (Silvonen & ym, 2014). Sukupuolet ovat eri näköiset; koiraan etusiivet ovat päältä tumman siniharmaat, tyveltä keltaiset ja tyven etureuna on lyhyesti musta; takasiivet ovat keltaiset ja etureuna harmaa. Naaraan siivet ovat ylä- ja alapinnalta keltaiset, etusiivissä on kaksi mustaa täplää.
isokalvakkayökkönen
Lajia tavataan paikallisena lähes koko rannikkoalueella ja järvien ruoikoissa. Se lentelee ruokoa kasvavilla alueilla. Etusiipien kärki terävä, pohjaväri on kalpean kellervästä tumman punertavanruskeaan, suonten välit ovat mustakehnäiset. Ulompi poikkiviiru näkyy mustina pisteinä suonten kohdalla. Takasiivet vaaleat, kaarijuova näkyy mustina pisteinä suonten kohdalla. Siipiväli 34 - 52 mm (Silvonen & ym 2014).
isolahoyökkönen
Lajin levinneisyys ulottuu Kainuuseen. Se lentelee monenlaisilla avoimilla paikoilla. Etusiivet ovat punaruskeat, niissä on tummempia ja vaaleampi varjoja. Tyvijuomu on musta, tyvisarekkeen takareunassa musta pitkittäisjuova. Poikkiviirut kaksinkertaiset vaaleatäytteiset. Soikea rengastäplä ja munuaistäplä ovat pohjan väriset. Keilatäplä tumma, sen ja ulomman poikkiviirun välissä musta juova. Aaltoviiru vaalea ja siinä selvä W-kuvio. Ulkoreunassa rivi pieniä mustia puolikuita. Siiåiväli 42 - 51 mm (Silvonen & ym 2014).