Laji esiintyy Suomessa Oulun korkeudelle asti, enimmät havainnot keskittyvät rannikkoseuduille. Se elelee avoimilla hiekkamailla, mielellään kalkkipitoisilla. Koiraat ovat lennossa juhannuksesta heinäkuun puoliväliin; alueen havainnot on tehty 25.6. – 29.6. Koiras on kiiltävän ruskea, tuntosarvissa on 21 – 25 jaoketta, takasiivet ovat vaaleammat kuin etusiivet. Siipiväli on 13 – 17 mm (Bengtsson & ym, 2008). Naaraan nilkoissa on 3 – 5 jaoketta, pää ja niskakilpi ovat vaaleankeltaiset, takaruumis on vaaleanruskea, perävillat ovat vaaleanruskeat.

Laji on tavattu Rovaniemeltä asti pohjoisessa. Se lentelee mielellään pajukoissa. Vaihteleva, etusiivet harmaat, , harmaanruskeakehnäiset, useijn ruosteenruskeakehnäiset. Poikkiviirut näkyvät mustina pilkkuina suonien kohdalla. Keskivarjo leveä, yäkköstäplät suuret, vaaleareunaiset, munuaistäplän takaosa tummatäytteinen, aaltoviiru harmaanvalkoinen, sen etuosassa terävä mutka, ulkoreunassa rivi mustia pilkkuja. Siipiväli 34 - 42 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on eteläinen vaeltaja, joka joskus onnistuu tekemään myös jälkeläisiä Suomessa. Havaintoja on lajista Etelä-Lappia myöten. Sen elinpiiriä ovat kukkakedot ja puutarhat, missä se käy kukilla. Lentoaika on ekokuusta seuraavan vuoden kesäkuuhun asti. Alueen ainoa havainto on tehty 23.6. Isopäiväkiitäjän etusiivet ovat tummanharmaat, niissä on mustat poikkijuovat ja musta keskipiste; takasiivet ovat oranssinkeltaiset. Takaruumiin sivuilla on valkoiset ja mustat alueet. Siipiväli on 44 – 51 mm (Silvonen & ym. 2014).

Lajista on havaintoja koko Suomessa, Lapissa se on harvinainen. Elinpiiri kattaa erilaisia biotooppeja, missä vain koivuja kasvaa. Lentoaika on huhti-toukokuussa, alueen havainnot ovat ajalta 12.4. – 15.5. Koiras on hiukan suurempi kuin naaras, siipiväli 12 – 16 mm, naaraalla 9 – 15 mm (Bengtsson & ym, 2008). Päässä on tummanruskeita suomuja; tuntosarvet ovat 3/5 etusiiven pituudesta. Etusiivet ovat purppuranhohtoiset eikä niissä yleensä ole vaaleita täpliä paitsi takanurkassa epäsäännöllinen isompi täplä.

Laji on levinneisyydeltään itäinen ja sitä on tavattu Kaakkois-Suomesta ja etelärannikolta. Isonokkosperhonen vaelsi v. 2012 runsaana ja talvehtiminen myös onnistui. Havaintoja lajista tehtiin laajalti Etelä-Suomessa. Se on kookas nokkosperhonen, siipiväli on 55 – 68 mm (Silvonen & ym. 1014). Etusiiven takanurkan musta täplä erottaa lajin nokkosperhosesta ja vaaleat jalat sekä etusiiven kapea uloin valkoinen täplä suvun muista lajeista. Lentoaika on heinäkuusta seuraavan vuoden toukokuuhun

Laji on tavattu Keski-Lapissa asti, mutta se on pohjoisessa hyvin harvalukuinen. Laji elää siellä, missä nokkosia kasvaa, ja on paikoittain hyvin runsas. Se on lennossa parhaiten heinä- elokuussa, toinen polvi on usein syyskuussa. Alueen havainnot ovat ajalta 20.6. – (28.8. – 29.8.) ja toisen polven havainto 26.9. Isonokkayökkönen on sukulaisiaan suurempi, siipiväli on 32 – 37 mm (Silvonen & ym, 2014).