Laji on levinneisyydeltään itäinen ja sitä on tavattu Kaakkois-Suomesta ja etelärannikolta. Isonokkosperhonen vaelsi v. 2012 runsaana ja talvehtiminen myös onnistui. Havaintoja lajista tehtiin laajalti Etelä-Suomessa. Se on kookas nokkosperhonen, siipiväli on 55 – 68 mm (Silvonen & ym. 1014). Etusiiven takanurkan musta täplä erottaa lajin nokkosperhosesta ja vaaleat jalat sekä etusiiven kapea uloin valkoinen täplä suvun muista lajeista. Lentoaika on heinäkuusta seuraavan vuoden toukokuuhun
Toukka on musta, valkopisteinen, selkäjuova on keltainen mustan keskiosan jakama, vatsajalat ovat punaruskeat ja käsnät korkeat. Se elää yhdyskuntana kosteilla paikoilla kasvavilla pajuilla, raidalla (Salix caprea), salavalla (Salix fragilis) sekä jalavalla (Ulmus glabra), etelässä myös valkosalavalla (Salix alba). Aikuinen perhonen talvehtii.
Havainnot: Lajista on tehty yksi varmistamaton näköhavainto. Vaellusvuonna 2012 perhonen istui Roukunmajan saunan seinällä elokuussa, Leimo Kangas.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Nymphalis_Xanthomelas