Laji on tavattu Keski-Lapissa asti, mutta se on pohjoisessa hyvin harvalukuinen. Laji elää siellä, missä nokkosia kasvaa, ja on paikoittain hyvin runsas. Se on lennossa parhaiten heinä- elokuussa, toinen polvi on usein syyskuussa. Alueen havainnot ovat ajalta 20.6. – (28.8. – 29.8.) ja toisen polven havainto 26.9. Isonokkayökkönen on sukulaisiaan suurempi, siipiväli on 32 – 37 mm (Silvonen & ym, 2014). Siivet ovat päältä ruskeanharmaat, etusiivissä on suora, ruskea ulompi poikkijuova ja heikompi, taipunut sisempi poikkijuova, joiden sisäpuolella näkyy usein tummennus sekä hiukan mutkistunut aaltoviiru.
Toukka on vihreä ja sillä on kolmeparia vatsajalkoja. Keskiselässä suoni kuultaa tummana läpi, sivuselkäjuova on valkoinen, mutta näkyy yleensä vain osittain kapeana, sivujuova on leveämpi, valkoinen ja hyvin näkyvillä. Pää on tummapisteinen. Toukka elää nokkosella (Urtica dioica), on joskus myös löydetty humalalta (Humulus lupulus). Talvehtii keskenkasvuisena.
Havainnot: Ensihavainto on tehty Matinojalla 20.6.1956, Leimo Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen ja Matti Ahola.
Lisätietoja; http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Hypena_Proboscidalis
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/hypeninae/hyp-proboscidalis.htm