Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Kainuuseen asti. Se lentelee avoimilla pensasmailla ja lehtimetsissä, aurinkoisilla metsän reunoilla ja tien virillä. Paras lentoaika on touko- kesäkuu; alueen havainnot ovat ajalta 14.6. – 2.7. Perhonen on pieni, siipiväli 6 – 7 mm (Bengtsson & ym, 2011). Sen pää, keskiruumis ja etusiivet ovat mustanruskeat, siipien kärkiosa on heikosti kuparinruskea. Etureunassa on viisi valkoista reunatäplää, takareunassa kaksi. Toinen etureunatäplä ja toinen takareunatäplä yhtyvät kulmikkaaksi poikkijuovaksi.
Toukka on kellertävä, mustapäinen, kilvet ovat ruskeat. Se elää heinillä, kuten koiranheinällä (Dactylis glomerata), ruokonadalla (Festuca arundinacea) ja nurminadalla (Festuca pratensis). Se syö heinien siemeniä ja talvehtii röyhyssä. Keväällä se koteloituu kotelokoppaan.
Havainnot: Ensihavainto lajista tehtiin Kuohijoella 23.6.1967, Matti Ahola. Myös Keijo Mattila on havainnut lajin.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Glyphipterix_Simpliciella
http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/g/glyphipterix_simplicella.html