Laji on melko yleinen Etelä-Suomessa ja esiintyy Oulun korkeudelle asti pohjoisessa. Se lentelee kosteapohjaisissa sekametsissä ja niityillä. Lentoaika on pitkä, kesäkuusta elokuulle; joskus kehittyy vielä toinen polvi syys- lokakuulla. Alueen havainnot ovat ajalta (11.7. – 18.7.) – 23.8. Koisayökkönen on pieni, siipiväli 18 – 21 mm (Silvonen & ym, 2014), kapeasiipinen, etusiivet ovat kellanruskeat, ulompi poikkiviiru sisäpuolelta tumma varjosteinen ja hyvin viisto, munuaistäplästä sisäänpäin on musta juomu.

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Tornion korkeudelle asti. Laji elää yleisenä avoimilla paikoilla, sen voi tavata yhtä hyvin suolla kuin kuivalla kedolla. Lentoaika on pääasiassa kesä- heinäkuu; alueen havainnot on tehty 21.6. – (25.7. – 27.7.). Koisasiiven etusiivet ovat päältä valkoiset tai kellanvalkoiset ja niissä on kaksi pientä mustaa pistettä, alta ne ovat suureksi osaksi tumman harmaat. Takasiivet ovat päältä tumman harmaat ja alta keltaiset. Siipiväli on 24 – 31 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on tavattu Kuusamosta asti pohjoisessa, mutta puuttu Länsi-Suomesta Porin pohjoispuolelta. Se lentelee kuivahkoilla paikoilla, rinneniityillä, kedoilla ja pientareilla. Koiraan tuntosarvet ovat lyhytripsiset. Siipien pohjaväri on punervan hopeanharmaa tai kellervän tuhkanharmaa. Kirjaukset ovat teräviä ja mustia, keskipilkku viivamainen ja se koskettaa keskisarekkeen jakoviirua, joka samoin kuin tyvipoikkiviiru ovat yksinker6taiset, poikkiviirut ovat 3 kertaiset, vaaleatäytteiset. Takaruumiin toinen nivel on musta. Molempien siipien reunassa musta, katkeileva reunafuova.

Laji on levinnyt Suomessa keski-Lappiin asti, etelässä taantunut. Se lentelee rantaniityillä, kosteilla pensaikkoniityillä ja lehti- ja sekametsien laitamilla. Paras lento on elo- syykuussa. Alueen havainnot on tehty 22.8. – 1.9. Etusiivet ovat melko leveät ja teräväkärkiset, kellanharmaat, ruskehtavan sävyiset ja niiden poikki kulkee joukko mutkittelevia juovia. Kärkijuova ulottuu aaltojuovaan asti. Takasiivet ovat heikkojuovaiset ja vaaleat. Siipiväli on 22 – 29 mm (Silvonen & ym, 2014).

Etelä-Suomen laji, pohjoisin havainto on Kokkolasta. Se lentää lähinnä puutarhoissa, joissa kirsikoita kasvaa. Lento alkaa kesäkuussa ja päättyy syyskuussa; alueen ainoa havainto on tehty 26.7. Etusiivet ovat ruskeat, tyvipuoli on vaaleampi kuin kärkiosa. Takareunassa on leveä valkoinen alue, jonka tummanruskea poikkijuova katkaisee. Siipiväli on 9 – 12 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Levinneisyys ulottuu yhtenäisenä Rovaniemelle ja pohjoisempanakin on havaintoja. Se lentelee monilla avomailla ja metsien reunamilla. Etusiivet kirjavat, pohjaväri purppuranruskea, punaruskea tai hatmaanruskea, kirkkaan ruosteenruskea laikku keskisarekkeen takaosassa. Ulommassa poikkiviirussa munuaistäplän kohdalla piene, terävä hammas sisäänpäin, sisempimpoikkiviiru ei ole metallinen. Aaltoviirun W-kuvio tylppä. Siipiripset täplikkäät. Siipiväli 34 - 41 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on tavattu Torniosta asti pohjoisessa. Se lentelee kaikenlaisilla avomailla. Rtusiivet harmahtavanruskeat, tummempi ja vaaleamoivarjoiset. Siiven takareunassaulomman poikkiviirun ja aaltoviirun välissä on vaalea laikku, tämän laikun ja vaalean tummakeskisen rengastäplän välissä on vaaleanruskea takaviisto laikku. Munuaistäplä on tummatäytteinen. Aaltoviiru etureunassa sisäpuolelta vaaleavarjoinen ja siinä on myös W-kuvio. Siipiväli 33 - 40 mm (Silvonen& ym 2014).

Laji esiintyy koko Suomessa, Lapissa harvalukuinen. Laji on yleinen ja lentelee siellä, missä vain katajaa kasvaa. Lentoaika on heinä- elokuu; alueen havainnot on tehty 19.7. – 9.8. Perhosen pää, keskiruumis ja tuntosarvien ensimmäinen jaoke ovat valkoiset. Etusiivet ovat vaalean oranssinruskeat ja niissä on valkoinen kirjailu: tyvijuova, etu- ja takareunassa myös tyvijuovat, poikkijuovat keskellä siipeä ja täplät kärkiosassa. Siipiväli on 7 – 9 mm (Bengtsson & ym, 2011).