Laji on melko yleinen Etelä-Suomessa ja esiintyy Oulun korkeudelle asti pohjoisessa. Se lentelee kosteapohjaisissa sekametsissä ja niityillä. Lentoaika on pitkä, kesäkuusta elokuulle; joskus kehittyy vielä toinen polvi syys- lokakuulla. Alueen havainnot ovat ajalta (11.7. – 18.7.) – 23.8. Koisayökkönen on pieni, siipiväli 18 – 21 mm (Silvonen & ym, 2014), kapeasiipinen, etusiivet ovat kellanruskeat, ulompi poikkiviiru sisäpuolelta tumma varjosteinen ja hyvin viisto, munuaistäplästä sisäänpäin on musta juomu.
Toukka on tummanruskea, sillä on kaksi vatsajalkaparia. Takaruumiin jaokkeet 1. – 4. ovat paisuneet. Niskakilven etureuna on tumma. Ravintokasvina ovat mm. kanervat (Calluna vulgaris), metsämaitikat (Melampyrum sylvaticum), kultapiiskut (Solidago) ja ajuruohot (Thymus). Talvehtii keskenkasvuisena.
Havainnot: Ensihavainto on tehty Rautajärvellä 18.7.1987, Keijo Mattila. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Juha Salokannel ja Keijo Mattila.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Schrankia_Costaestrigalis
http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/hypenodinae/sch-costaestrigalis.htm