Lajin levinneisyys ulottuu Oulun seudulle. Se elää hakamailla, puistoissa ja puutarhoissa. Lento alkaa heinäkuussa ja päättyy syyskuussa. Alueen havainto on tehty 3.8. – 5.8. Etusiipien etuosa on vaalean harmaanruskea, takaosassa on ruskea alue, jossa on suuria, mustia täpliä, myös ulompana on pienempiä mustia täpliä. Siiven ulkoreuna on nokkamainen. Siipiväli on 19 – 22 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Laji esiintyy yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa ja yksitellen aina Lapissa asti. Se lentelee kaikenlaisilla kukkis kasvavilla paikoilla. Etusiivet violetinruskeat, tyvisareka ja ulkosarekkeen siäpuoli vihreät, keskisareke yhtenäinen tai lähes yhtenäinen. Poikkiviirut yksinkertaiset, ruskeat, yökköstäplät tummareunaiset, Takasiivet harmaanruskeat, siipiripset yksiväriset. Siipiväli 32 - 39 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on yleinen Oulun eteläpuolella, mutta Lapissa harvinainen. Se lentelee monenlaisilla avoimilla paikoilla. Koiraan tuntosarvet lyhytripsiset. Etusiivet väriltääj vaalean kellanharmaat, tiheään harmaa tai mustaruskeakehnäiset, sisempi poikkiviiru tasaisesti kaartunut, ulompi tekee tylpän ulkoneman, keskipilkku musta, aaltoviiru heikosti laajentunut takahurkassa. Takasiivet ovat vahvasti kirjaillut, tyvipuolelta valkeahkot. Takaruumis alta valkoinen, päältä harmaa. Siipiväli 16 - 20 mm (Silvonen & ym 2014).

Matarakiitäjä on yleinen aina Etelä-Lappiin asti, mutta sitä on tavattu myös pohjoisempaa. Laji lentelee mielellään lämpimillä rinneniityillä, hakkuaukeilla, metsän reunoilla ja tien varsilla. Paras lentoaika on kesä- heinäkuu, mutta myös toinen polvi voi esiintyä syksyllä. Alueen havainnot ovat ajalta 21.6. – 28.6. ja toisen polven havainto 7.8. Etusiivet ovat tumman harmaanvihreät, siiven etureuna on kokonaan tumma, keskiosa tyvestä lähes kärkeen asti on kapealti keltainen.

Etelä-Suomen laji, joka on tavattu myös Kainuussa. Se lentelee kuivilla kedoilla ja puutarhoissa, joissa kasvaa mansikoita. Lentoaika on kesä- heinäkuu. Alueen havainnot on tehty 9.6. – 28.6. Etusiivet ovat mustanharmaat, niissä on keskellä musta poikkivyö, joka on ulospäin valkoreunainen. Valkoisia suomuja on myös muualla siivessä. Siipiväli on 8 – 12 mm.

Sukunsa pienempi edustaja alueella, siipiväli 20 – 26 mm (Silvonen & ym, 2014). Valkoiset täplät myös takasiipien yläpinnalla erottavat sen helposti tummakirjosiivestä. Harvinaisella taras-muodolla nuo takasiiven täplät ovat yhdistyneet pitkittäisviiruiksi. Lajin ympäristöä ovat mansikkaa kasvavat kedot sekä myös lakkasuot. Laji on Suomessa levinnyt koko Etelä-Suomeen Oulun korkeudelle asti. Perhonen lentää kesä-heinäkuussa. Luopioisten havainnot ovat aikaväliltä 29.5. – 20.6.