Sukunsa pienempi edustaja alueella, siipiväli 20 – 26 mm (Silvonen & ym, 2014). Valkoiset täplät myös takasiipien yläpinnalla erottavat sen helposti tummakirjosiivestä. Harvinaisella taras-muodolla nuo takasiiven täplät ovat yhdistyneet pitkittäisviiruiksi. Lajin ympäristöä ovat mansikkaa kasvavat kedot sekä myös lakkasuot. Laji on Suomessa levinnyt koko Etelä-Suomeen Oulun korkeudelle asti. Perhonen lentää kesä-heinäkuussa. Luopioisten havainnot ovat aikaväliltä 29.5. – 20.6.
Toukka elää mansikan (Fragaria vesca) tai muuraimen (Rubus chamaemorus) lehdillä. Se kääntää lehden kahtia ja elää taitoksen sisällä. Kotelo talvehtii. Paksupää-perhosten tapaan toukalla on iso pää, se on keskiruumista leveämpi. Pää on musta, toukka on muuten vihreä, niskakilpi on myös vihreä ja ruumiin pituusjuovat ovat vaaleat, mutta heikot.
Havainnot. Ensimmäinen havainto alueelta on tehty Matinojassa 20.6.1956, Leimo Kangas. Havaintojaan ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Esko Kangas, Ilkka Pollari, Kari Järventausta, Keijo Mattila, Leimo Kangas, Lauri Salonen, Matti Ahola ja Pekka Rantanen.
Lisätietoja: http://www.suomen-perhoset.fi/mansikkakirjosiipi/