Lajin nykyiset esiintymisalueet ovat Kuusamossa, Oulun seudulla ja Tornionjoen varsilla, vaikka joskus laji on esiintynyt koko maassa. Se on nyt myös rauhoitettu. Luhtakultasiipi on pieni, siipiväli 22 – 27 mm (Silvonen & ym, 2014). Perhosen yläpuoli on hyvin tumma, violetinhohtoinen, alapuolelta etusiivet ovat keltaiset mustatäpläiset, takasiipien alapinta on harmaampi ja siinä on keltainen reunajuova sekä valkoiset täplät mustien täplärivien välissä. Parasta lentoaikaa on kesäkuu, alueen havainnot ovat ajalta 3.6. – 20.6.

Laji on hyvin yleinen ja lentoaikanaan runsas perhonen. Sen esiintymisen pohjoisraja kulkee Kainuusta Tornion pohjoispuolelle. Koiraan siipien yläpuoli on kullankeltainen, naaraalla mustatäpläinen ja himmeämpi, takasiipien alapinnalla on valkoisten täplien juova ja mustia pieniä pisteitä. Siipiväli on 23 – 30 mm (Silvonen & ym, 2014). Perhosen elinpiiriä ovat monenlaiset avoimet ja lämpimät alueet, niityt ja kedot. Loistokultasiipi on keskikesän perhonen, paras lentoaika on heinä-elokuussa. Alueen havainnot on tehty 20.6. – 20.7.

Laji on levinnyt Rovaniemelle asti pohjoisessa. Se lentelee monenlaisilla paikoilla. Etusiivet ovat kellanharmaat, mustanharmaakehnäiset. Poikkiviirut häipyvät, rengastäplä pieni , keltainen pilkku, munuaistäplä pieni häipuvä, kellertävä. Aaltoviiru häipyvä, sisäpuolelta tummavarjoinen. Siipiväli 39 - 53 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on tavattu Rovaniemeltä asti. Se lentelee kosteilla niityillä. Se muistuttaa lajia pulchrina, muttan etusiivet ovat kapeammat violetinsävyisen harmahtavan ruskeat, vaaleanruskea laikku keskisarekkeen takaosassa pieni. Hopeinen gamma-merkki on tavallisesti yhtenäinen ja ohutpiirteinen. Aaltoviirun W-merkki terävähkö. Siipiripset kontrasrisen kirjavat. Takasiipien alapuolen kaarijuova selvä, keskipilkku täplämäinen. Siipiväli 35 - 49 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajia tavataan Suomessa Kainuuta myöten. Se lentelee rehevillä niityillä, teiden varsilla ja puutarhoissa. Lento alkaa kesäkuulla ja päättyy elokuun alussa. Alueen havainnot on tehty 30.6. – 22.8. Siivet ovat keltaiset aaltoilevan poikkijuovituksen kirjailemat, keskisareke kapealti valkoreunainen, joskus se on hyvin tumma. Ruumis on myös keltainen, siinä on valkoisia poikkijuovia. Siipiväli on 21 – 28 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on levinnyt koko Suomeen, mutta se on harvinainen Lapissa. Tyypillinen elinpiiri on rantapajukko tai kostea niitty, jossa on paljon pajuja, mutta myös kulttuuriympäristöt. Laji aloittaa lennon elokuussa ja jatkaa talvehtimisen jälkeen kesäkuuhun asti. Alueen havainnot ovat ajalta 21.8. – 10.6. Etusiivet ovat ruskeat, ulompi poikkijuova on valkoinen, kaksinkertainen, sen sisäpuolella on epämääräinen punainen alue ja pistemäinen valkoinen rengastäplä; ulkoreuna on mutkainen. Takasiivet ovat harmaat.

Lajia tavataan koko Suomessa, Lapissa kuitenkin harvinainen. Se lentelee kulttuurimaisemissa, niityillä ja puutarhoissa. Laji on kaksipolvinen, se on lennossa kesä- heinäkuussa ja elo- syyskuussa. Alueen havainnot on tehty kesäkuussa. Etusiivet harmaat, ulkoreuna hiukan tummempi, keskisareke punertava, keskeltä vaalea ja sisäreuna musta, ulkoreunassa kaksi hammasta. Ulompi poikkijuova kaartuu etureunassa sisäänpäin. Siipiväli on 20 – 24 mm (Silvonen & ym, 2014).

Havainnot on tehty pääasiassa Etelä-Suomesta, mutta laji elää myös Lapissa. Lentoaika on kesä-heinäkuussa, alueen havainnot on tehty syömäjälkien perusteella. Lillukkakääpiökoin pää ja kaulus ovat mustat ja tuntosarvien tyvi vaaleankeltainen. Etusiivet ovat mustat ja niissä on mutkainen, hopeanvalkoinen poikkijuova keskellä; siipiripset ovat jakojuovan ulkopuolella valkoiset. Siipiväli on 4,6 – 6,0 mm (Bengtsson & ym, 2008). Laji esiintyy varjoisissa, kosteapohjaisissa lehtimetsissä, missä lillukkaa kasvaa.