Laji on levinnyt Ouluun asti pohjoisessa. Se lentelee lehto- ja sekametsissä. Etusiivet ovat punaisenruskeat, keskisareke on musta varsinkin takaosasta. Tyvijuomu on musta, poikkiviirut ovat kaksinkertaiset, vaaleatäytteiset.. Yökköstäplät suuret, mustareunaiset, munuaistäplässä valkea rengas, jonka sisäreuna on musta. Ulkoreunassa rivi pieniä, mustia puolikuita. Siipiväli 29 - 33 mm (Silvonen & ym 2014).

Lehtohopeatäplä on eräs alueen harvinaisimmista päiväperhosista. Sitä tavattiin Aitoon Mustikkavuoren ja Halisevanjärven välisillä lehtoniityillä vielä 1950-luvulla. Laji on nykyään harvinainen ja rauhoitettu koko maassa. Takasiipien alapinta on kirjava ja sen keskisarakkeissa on mustat poikkijuovat. Siipien yläpinnan mustat reunatäplät ovat V-muotoiset. Siipiväli on 32 – 44 m (Silvonen & ym, 2014). Laji on lennossa kesäkuun lopulta elokuun alkuun. Alueen havainnot on tehty 10.7. – 16.7.

Laji esiintyy eteläisimmässä Suomessa, pohjoisin havainto on tehty Parikkalassa. Sen elinpiiri on kuusamalehto tai sen reuna-alueet. Lentoaika on heinä- elokuu, alueen havainnosta ei tiedetä lentoaikaa. Perhosen etusiivissä on sirppimäisesti kaventunut kärki, ne ovat vaalean okrankeltaiset, keskellä siipeä on ruskea pituusjuova ja sen alapuolella musta täplä. Koko siiven alueella on pieniä mustia pisteitä. Siipiväli on 20 – 24 mm (Bengtsson & ym, 2011).

Etelä-Suomen laji, tavattu myös Oulussa. Lentelee lehtikuusta kasvavilla paikoilla. Etusiivat harmaat, joskus siiven keskellä punaruskea tai ruosteenkeltainen laikku, poikkiviirut mustanharmaat, keskipilkku pieni, musta, aaltoviiru tasaisesti aaltoinen. Keskiruumiin takaosassa valkoinen täplä, takaruumiissa pieniä mustia pilkkuja ja sivujuova nivelissä A1 - A4. Siipiväi 17 - 20 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajin levinneisyys on eteläinen, pohjoisimpana se on tavattu Joensuun seudulta. Se elää vaahteraa ja lehmusta kasvavissa lehdoissa. Laji on lennossa toukokuun lopulta kesäkuulle; alueen havainto on tehty 20.6. Perhosen pää on keltainen, samoin etusiipien pohjaväri. Etusiivissä on kaksi tummanruskeaa poikkijuova ja pituusviiva, joka alkaa sisemmästä poikkijuovasta ja ulottuu siiven kärkeen. Siipiväli on 4,5 – 7 mm (Bengtsson & ym, 2011).

   Lajin levinneisyys jää eteläisimpään Suomeen, rannikolle ja Hämeeseen. Se lentelee korkealla lehmusten ympärillä sopivilla paikoilla. Se on harmaa, suipposiipinen, suurikokoinen laji, jonka ulompi poikkijuova on etureunassa leveämpi kuin takareunassa ja vaaleatäytteinen. Musta keskipilkku on venynyt. Laji on uhanalainen (VU). Siipiväli 19 - 22 mm (Silvonen & ym 2014)

Lehmuskääpiökoi on nimensä mukaisesti lehmuksilla elävä laji ja esiintyy paikoittaisena Etelä-Suomen lehmusmetsiköissä. Laji lentää kesäkuussa, alueen havainnot on tehty vain syömäjälkien perusteella. Se on pieni, siipiväli 4 – 6 mm (Bengtsson & ym, 2008), tummapäinen, kaulus ja tuntosarvien tyvi valkoiset, Etusiivet kiiltävän pronssinruskeat tai -harmaat ilman poikkijuovia tai muita kirjailuja.

Lajin levinneisyys Suomessa jää Pori – Joensuu eteläpuolelle. Laji lentelee valoisissa lehtimetsissä, puistoissa ja puutarhoissa, missä lehmusta kasvaa. Paras lento on kesäkuussa, mutta jatkuu usein heinäkuun puolelle. Alueen havainnot on tehty 21.5. – (8. – 13.7.). Perhosen siivet ovat pääosin vihreät, keskisarake on tumman oliivivihreä ja sen ulkoreuna on mutkainen; siipi keskisarakkeen molemmin puolin on valkoinen tai hyvin vaalean vihreä. Siipien ulkoreuna on lovellinen. Takasiivissä on ruskea sävy.

Laji on tavattu Joensuun seudulta asti pohjoisessa. Se lentelee puistoissa ja paikoilla, missä kasvaa lehmusta. Etusiivet ovat keltaiset, ruosteenpunakehnäiset, poikkiviirut ja keskivarjo ruosteenpunaiset. Yökköstäplät ruopsteenpunareunaiset. Takasiivet keltaiset. Siipiväli 30 - 35 mm (Silvonen & ym 2014).