Lajin levinneisyys Suomessa jää Pori – Joensuu eteläpuolelle. Laji lentelee valoisissa lehtimetsissä, puistoissa ja puutarhoissa, missä lehmusta kasvaa. Paras lento on kesäkuussa, mutta jatkuu usein heinäkuun puolelle. Alueen havainnot on tehty 21.5. – (8. – 13.7.). Perhosen siivet ovat pääosin vihreät, keskisarake on tumman oliivivihreä ja sen ulkoreuna on mutkainen; siipi keskisarakkeen molemmin puolin on valkoinen tai hyvin vaalean vihreä. Siipien ulkoreuna on lovellinen. Takasiivissä on ruskea sävy. Siipiväli on 63 – 83 mm (Silvonen & ym, 2014).
Toukka on vihreä, sen peräsarvi on usein sinertävä. Sivuselässä on kapeat valkoiset vinojuovat; sen pää on vihreä, päälaki on koholla ja suippo, sivujuovat kellanvalkoiset. Niskakilpi on tasainen, mutta peräkilpi on käsnäinen, käsnät ovat usein punertavat. Ravintokasvi on pääasiassa lehmus (Tilia cordata), mutta toukkia on löydetty myös lepiltä (Alnus), jalavilta (Ulmus glabra) ja tammilta (Quercus robur). Kotelo talvehtii.
Havainnot: Ensihavainto tehtiin Matinojalla 28.6.1952, Esko Kangas. Havaintoja ovat ilmoittaneet Arto Tyrni, Esko Kangas, Juha Jokinen, Keijo Mattila, Leimo Kangas ja Mauri Säde.
Lisätietoja: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Mimas_Tiliae