Havainnot on tehty pääasiassa Etelä-Suomesta, mutta laji elää myös Lapissa. Lentoaika on kesä-heinäkuussa, alueen havainnot on tehty syömäjälkien perusteella. Lillukkakääpiökoin pää ja kaulus ovat mustat ja tuntosarvien tyvi vaaleankeltainen. Etusiivet ovat mustat ja niissä on mutkainen, hopeanvalkoinen poikkijuova keskellä; siipiripset ovat jakojuovan ulkopuolella valkoiset. Siipiväli on 4,6 – 6,0 mm (Bengtsson & ym, 2008). Laji esiintyy varjoisissa, kosteapohjaisissa lehtimetsissä, missä lillukkaa kasvaa.
Toukka on keltaisen tai vihreän valkoinen, ruskeapäinen. Se kovertaa pääasiassa lillukan (Rubus saxatilis), lehteä, mutta myös muuraimelta (Rubus chamaemorus) ja mesimarjalta (Rubus arcticus) on koverteita löydetty. Koverre on ensin käytävä, jossa uloste on leveänä juovana, mutta laajenee sitten epämääräiseksi laakakoverteeksi, jossa uloste on sirotellusti. Talvehtimisaste on kotelo.
Havainnot: Ensihavainto lajista on tehty syömäjäljistä Kantolassa 19.8.1971, Matti Ahola. Lajia ovat havainneet Juha Salokannel, Keijo Mattila ja Matti Ahola.
Lisätiedot: http://www.lepiforum.de/lepiwiki.pl?Ectoedemia_Rubivora