Laji esiintyy koko Suomessa. Se on yleinen ja lentelee monenlaisissa paikoissa, mutta runsaimmin mustikkatyypin havu- ja sekametsissä. Lento alkaa heinäkuussa ja jatkuu syyskuulle. Alueen havainnot on tehty (26.7. – 27.7.) – 18.9. Etusiivet ovat kullankeltaiset, ulompi poikkijuova etureunan takana sisäänpäin taipunut, keskiosassa kaksihuippuinen ulkonema; siiven kärkiosa kärkijuomun takana tumma myös alapuolelta. Takasiivet ovat kellanvalkoiset. Siipiväli on 25 – 32 mm (Silvonen & ym, 2014).

Laji on yleinen ja tavattu koko Suomen alueelta. Se lentelee monenlaisilla biotoopeilla, mutta runsain lienee mustikkaa tai juolukkaa kasvavissa metsissä. Lento alkaa kesäkuun lopulla ja jatkuu heinäkuun loppuun. Alueen havainnot ovat ajalta 15.6. – (25.7. – 29.7.). Siivet ovat kellervänvalkoiset, tummakehnäiset, etusiivissä on neljä ja takasiivissä kolme kellanruskeaa poikkijuovaa, jotka ovat koiraalla himmeät ja osittain epäselvät, naaraalla selvemmät, ulompi poikkijuova hampaaton. Keskipilkut puuttuvat, niska ja kaulus vaaleat.

Lajin levinneisyys Suomessa ulottuu Keski-Lappiin asti, mutta se on harvinainen ja paikoittainen. Lajin elinpiiriin kuuluvat avoimet sekametsät, kangasmaat sekä myös rämeet. Se on lennossa touko-kesäkuussa; alueen havainnot on tehty toukokuussa. Mustikkakehrääjän ruskeat, violetinsävyiset siivet ovat nyhälaitaiset, etusiivissä on kaksi tummaa täpläriviä poikkijuovien paikalla ja ulkosarakkeessa voi olla sinertävä pohja. Siipiväli on 34 – 51 mm (Silvonen & ym, 2014).

Mustatäplähiipijä on keltainen, mustatäpläinen, naaras tummempi kuin koiras ja voi muistuttaa keltatäplähiipijää (Carterocephalus palaemon). Takasiiven yläpinnan keltaiset täplät ovat suuret. Laji on pienehkö, siipiväli 22 – 28 mm (Silvonen & ym, 2014). Sitä tavataan koko Etelä-Suomessa Kuusamoon ja Rovaniemelle asti. Heinikkoiset niityt ja tienpientareet ovat mieluisia asuinpaikkoja. Paras lentoaika on kesäkuussa. Alueelta on tehty havaintoja 2.6. – 5.7.

Lajia on tavattu Inarista asti. Se lentelee pääasiassa rämeillä. Etusiivet mustanruskeat tai mustat, poikkiviirut kaksinkertaiset, ulompi vaaleatäytteinen. Yökköstäplät pienet, valkoreunaiset ja -täytteiset. Aaltoviiru valkoinen, sen sisäpuolella mustia nuolitäpliä. Takasiivet ruskeanharmaat, reunoista tummemmat. Siipiväli 24 - 30 mm (Silvonen & ym 2014=. 

Laji on levunnyt Tornion seudulle asti pohjoisessa. Se elää heinikkoisilla avomailla, varsinkin hiekkapohjaisilla. Etusiivet ovat mustahjot, poikkiviirut yksinkertaiset; mustat; ruosteenrusjeareunaiset. Yökköstäplät ruskeakeskiset, okrareunaiset, mustarenkaiset. Aaltoviiru valkeahko, sen sisäpuolella mustia nuolitäpliä. Takasiivet valkeahkot. Siipiväli 31 - 40 mm (Silvonen & ym 2014).

Laji on nykyään levinnyt jo Oulun korkeudelle asti. Sen elinpiiri kattaa lehtomaiset lehtimetsät, rantalepikot, puistot ja muut kosteapohjaiset alueet. Lentoaika on melko pitkä, kesäkuusta elokuulle. Alueen havainto on tehty 22.7. Etusiivet ovat oliivinvihreät, poikkijuovat ja keskipiste näkyvät keltaisina, myös takasiivet ovat oliivinvihreät, niissä on yksi poikkijuova. Siipiväli on 22- 30 mm (Silvonen & ym, 2014).