Laji on levinnyt kokoSuomeen. Sitä tavataan monenlaisissa mäntyä kasvavissa paikoissa. Koiraan tuntosarvet ovat lyhytripsiset. Etusiivissä hyvin suippo kärkiosa, väri vaaleanruskea yai punertavanharmaa, poikkiviirut käipyvät, keskipilkku musta, aaltojuova epäselkvä. Takasiivissä usein selvä keskipilkku. Siipiväli 14 - 17 mm (Silvonen & ym 2014).

Lajin levinneisyys ulottuu Oulun korkeudelle Suomessa, myös pohjoisempaa on pari havaintoa. Se lentelee mäntykankailla ja rämeiden laitamilla. Paras lentoaika on elo- syyskuu. Alueen havainnot on tehty 14.8. – 1.10. Etusiivet ovat vaaleat, kellertävän ja violetin punertavat, etureunassa on tummat reunatäplät poikkijuovien kohdalla; sisempi poikkijuova suuntautuu kohti siiven ulkoreunaa ja muodostaa terävän kulman siiven keskiosassa; tyvi- ja keskisareke kellanruskeat. Koiraan tuntosarvet kampahampaiset.

Mäntykiitäjä on yleinen ja levinnyt Oulun korkeudelle asti. Sitä tavataan erityisesti mäntykankailla, mutta muuallakin, missä mäntyä kasvaa. Lento alkaa usein jo toukokuulla ja jatkuu elokuun alkuun, toinen polvi on mahdollinen elo- syyskuussa. Alueen havainnot ovat ajalta 27.5. – 3.7. ja 19.8. – 4.9. Siivet ovat tummanharmaat ja etusiivissä on mustia pitkittäisviiruja; siipiripset ovat täplikkäät. Siipiväli on 74 – 90 mm (Silvonen & ym, 2014).

Levinneisyys ulottuu Pohjois-Pohjanmaalle, myös Lapista on harvoja havaintoja. Laji on mäntykankaiden asukas ja on sopivilla paikoilla myös runsas. Lajilla on pitkä lentoaika, koska talvehtiminen tapahtuu eri toukkavaiheissa. Alueen havainnot on tehty 11.7. – 20.8. Etusiivet ovat harmaanruskeat eri vivahteissa, niissä on kaksi tummaa kapeaa poikkijuovaa, sisemmän poikkijuovan tyvipuoli on punaruskea ja siinä on valkoinen täplä, ulomman poikkijuovan ulkopuoli on punaruskea aaltoviiruun asti, joka on usein mustareunainen.